Leipä

Olen taas tehnyt enemmänkin leipää, koska se taas vaihteeksi alkoi onnistua mainiosti. Tällä setillä päästään sellaiseen semikiinteään, mutta kuitenkin ilmavaan tukevanoloiseen sekaleipään, josta pidän. Tällä taikinalla saa pari sellaista leivän kokoista leipää aikaiseksi. Huono puoli on, etteivät ne säily kuin ehkä enintään neljä päivää.

Taikinan voi onneksi pakastaa tai säilöä jääkaapissa pari päivääkin. Seuraavassa on wall of text leivän tekemisestä. Ensi kerralla kirjoitan lyhyemmin, mutta nyt en ehdi.

Yksi limppu, päällä seesaminsiemeniä

Ohje koostuu komponenteista, joita voi vaihdella fiiliksen mukaan.

• n. 10 (+/-2) dl vehnäjauhoa, joista osa (<5 dl) hiivaleipäjauhoa tai mitä sattuu olemaankaan
• n. 2 dl ruisjauhoa
• kuitu/hiutaleosuus:
• 1 dl spelttihiutaleita tai
• 1 dl (isoja) kaurahiutaleita tai
• 1 dl jotain leseitä
• pähkinä/siemenosuus/muu höttö -osuus:
• 1 dl seesaminsiemeniä
• 1 dl hienoksi murskattuja pähkinöitä
• 1 dl rusinoita, kuivattuja hedelmiä tms
• sokeriosuus
• 1-2 rkl siirappia
• 1-2 rkl hunajaa
• 1-2 rkl jotain sokeria
• mausteosuus
• 2 tl hienonnettuja fenkolin siemeniä
• 2 tl pomeranssinkuorta
• 2 tl kuminaa (ei testattu)
• öljy (ei pakollinen)
• 2 rkl - 0,25 dl oliiviöljyä tai jotain, riippuu vähän
• 5 dl kädenlämpöistä vettä
• 1 ps kuivahiivaa
• 2 tl suolaa

Taikinan valmistaminen kulkee seuraavissa vaiheissa:

1. hiivan herätys ja hiutaleiden turvotus
2. jauhojen sekoittelu
3. kohotus 1
4. jauhojen sekoittelu 2
5. kohotus 2
6. leipien tekeminen
7. kohotus 3
8. uunitus

Jauhojen sekoittelu 2:n voi jättää pois riippuen siitä, minkälaisen rakenteen haluaa leipään. Toinen kohotusvaihe taas voi kestää tunnin tai yönkin yli - mitä kauemmin, sen enemmän saadaan makua. Pelkkä vehnäleipä nousee helposti ja siitä tulee sellaista mukavan kuohkeaa, mutta tukevampien jauhojen käyttäminen vaatii pidempää käsittelyä.

Aluksi sekoitetaan hiutaleet ja hiiva kädenlämpöiseen veteen ja annetaan muhia, kunnes hiiva kuplii. Tähän kuluu noin 15 - 30 minuuttia. Sitten lisätään öljy ja sokeriosuus ja mausteet. Öljyllä voi säätää jonkin verran koostumusta ja sitä voi lisätä myöhemminkin. Seuraavaksi sekoitetaan jauhot karkeimmasta hienoimpaan, eli ensin ruisjauhot, sitten hiivaleipäjauhot ja sitten loput vehnäjauhot - mitä sitten käyttääkään. Sekoitus kannattaa tehdä lastalla ja suhteellisen pienissä erissä. Kun noin puolet jauhoista on lisätty, lisätään suola ja muu höttö. Suolaa ei pidä mennä lisäämään heti aluksi, koska silloin hiiva ottaa ja kuolee.

Lisätään jauhoja niin kauan, kunnes taikinasta alkaa muodostua pehmeähkö pallo ja se alkaa irrota kulhon seinämistä. Sopivan jauhomäärän ja taikinan koostumuksen saaminen sopivaksi riippuu vain kokemuksesta ja siitä, millaisen limpun haluaa aikaiseksi. Mun mielestä taikina on sopivaa silloin, kun se juuri ja juuri tarttuu sormiin. Tämän jälkeen taikinan voi kumota kiposta pöydälle tai vastaavalle alustalle, joka on jauhotettu kevyesti. Vaivaamiseen riittää viisikin minuuttia, mutta enempi parempi - 10 minuuttia on hyvä.

Kun taikina on tarpeeksi vaivaantunut, laitetaan se jauhotettuun kulhoon ohuen liinan alle. Kulhon voi myös öljytä, mutta ei sitä niin vaikeaa ole saada irti. Taikinapallon annetaan kohota vähintään kaksinkertaiseksi, johon menee 30-45 minuuttia. Näppärästi tämä onnistuu uunissa, joka on säädetty max. 50 asteeseen. Taikinan päälle vedetään viilto tai pari terävällä veitsellä, jotta se kohoaa kunnolla.

Seuraavaksi taikina kipataan pöydälle ja vaivataan uudestaan. Tässä vaiheessa voi lisätä vielä pari dl vehnäjauhoja, jolloin lopullisen leivän koostumuksesta tulee "rouheampi" - tai paksumpi. Jos haluaa kaupan leivän tapaista höttöä, niin sitten ei kannata vaivautua vaivaamaan jauhoja enempää. Annetaan kohota vielä toiset 45 minuuttia - tai sitten yön yli. Jälkimmäisestä tulee testatusti maukkaampaa.

Seuraavaksi leipä leivotaan. Taikina kipataan taas pöydälle, vaivataan nopeasti niin pienessä määrässä jauhoa kuin mahdollista, Taikina jaetaan kahteen osaan, vaivataan hetki ja muotoillaan halutun muotoiseksi limpuksi. Sellainen perinteinen ranskanleivän muoto on helpointa saada aikaan. Tai sitten kuvan mukainen peruslimppu.

Limppu (tai limput) laitetaan valmiiksi pellille. Päälle vedetään muutama viilto terävällä veitsellä, jotta leivät kohoavat kunnolla. Annetaan taas kohota tuplaksi, noin 30 minuuttia. Uuni kannattaa siis pistää lämpeämään 200 asteen kohdalle siten, että se on heti käytettävissä kun limppu on kohonnut tarpeeksi.

Leivän pinta suihkutetaan runsaalla määrällä vettä. Uuniin laitetaan pari desiä vettä uuninkestävään kulhoon. Vesihöyry takaa sen, että pinnasta tulee mukavan rapeaa. Päälle voi vielä ripotella seesaminsiemeniä koristeeksi - lisäksi ne maistuvat hyvälle paahduttuaan.

Paistamiseen menee noin 45 minuuttia. Leipä on valmis, kun pohjasta koputtamalla se kuulostaa ontolta. Kun leipä on valmis, se jäähdytellään ritilällä liinaan kiedottuna. Jos kuoresta haluaa vieläkin pehmeämpää, niin päälle suihkutetaan vielä hieman vettä ennen käärimistä.

Paistettua (kirjo)lohta salaatilla ja kermassa haudutettua purjoa

Kirjoittaminen on taas jäänyt vähiin, vaikka onnistuneita viritelmiäkin olisi jonossa. Aloitetaan ensin suunnittelukuplalla. Huomasin jokin aika sitten itseasiassa pitäväni paistetusta lohesta, joten intouduin testaamaan, mitä saan aikaiseksi kirjolohesta. Jos olisin ollut fiksu, niin olisin ottanut samankokoiset palat kirjolohta ja merilohta (sama hinta) ja testannut, millainen makuero oikeasti on. Kirjolohi vain sattui olemaan tasakokoisempaa... oh well. Lisäksi ostin epähuomiossa torilta ihan hirveän määrän salaattia. Jätetään lisukkeet minimiin ja tehdään salaattipeti. Ainakin duunipaikan ruokalassa sellainen toimi. Kastikkeeksi chimichurria.

(Valitan kuvan huonoutta, salamasta oli virta loppu ja kaikki muut olivat tärähtäneitä.)

Ainekset


Lohi ja purjo

• 2 x 150 g lohta (tai no, syöjien mukaan. mä tarvin nuo itse)
• 150 g purjoa (noin)
• tiraus sitruunaa
• kermaa noin 1 dl
• suolaa, pippuria
• voita ja oliiviöljyä paistamiseen

Salaatti

• paria eri salaattia, tällä kertaa jääsalaattia ja lollo rossoa
• kirsikka/luumutomaatteja
• retiisiä
• kevätsipulia varsineen

Chimchurri

• 2,5 dl hienoksi silputtua persiljaa (suht tiiviinä), eli noin nippu
• 1 dl oliiviöljyä
• n. 1 dl vettä
• 2-3 valkosipulinkynttä
• 2-3 kevätsipulia
• 1 pieni chili, jauhetta tai hiutaleita
• 2 tl kuivaa oreganoa (tai 2 rkl tuoretta)
• 1 tl suolaa
• 0,5 tl rouhittua mustapippuria

Chimchurri kannattaa tehdä jo päivää tai ainakin useampi tunti etukäteen. Persilja, sipuli ja valkosipuli hienonnetaan hyvin hienoksi - kuten myös oregano, jos se sattuu olemaan tuoretta - ja heitetään kippoon. Lisätään muut mausteet ja oliiviöljy ja sekoitetaan. Lisätään vettä niin kauan, että koostumus on sopiva käyttötarkoitukseen nähden. Pihvin tai kalan päälle tämä voi olla tiivistä tai sitten salaattia varten ohutta. Netistä löytyy valmistustapoja vaikka miten, tämä chilinen versio maistu mulle. Vetäisin myös lopuksi kaiken hienoksi sauvasekoittimella, mutta se ei ehkä ollut fiksua. Maku tuntui hieman kitkerältä.

Tässä kohtaa maustetaan kala, sillä loppujen tekemiseen menee enintään kymmenen minuuttia. Otetaan lohen palat kaapista ja myllytetään lihan puolelle suolaa ja pippuria. Annetaan maustua noin 10 minuuttia. Eri paisto-ohjeet kertovat maustamana lihat eri vaiheissa. Suola ja pippuri laitetaan pintaan ennen paistamista, jotta ne ehtivät maustaakin lihaa.

Salaatti on simppeli. Huuhdellaan salaatti ja revitään lehdet rouheiksi paloiksi. Retiiseistä tehdään ohuita siivuja ja tomaatit lohkotaan - myöskin rouheasti. Lisätään kevätsipulia sopivasti - myös ne aivan kaikkein vihreimmät osat varresta ovat syötäviä.

Purjokaan ei huimaa monimutkaisuudellaan. Purjo leikataan renkaiksi, kuullotetaan kasarissa pienessä oliiviöljytilkassa muutama minuutti, kunnes se alkaa olla pehmeää. Lisätään kermaa ehkä noin desi, kunnes purjo peittyy ja näyttää mukavalta. Redusoidaan muutama minuutti, jotain viidestä kymmeneen minuuttia, kunnes seos näyttää sopivalta. Maustetaan suolalla ja ehkä pippurilla ja sitruunallakin.

Maustunut lohi paistetaan nopeasti oliiviöljy-voiseoksessa. 2-3 minuuttia nahkapuolelta kunnes se on rapeaa ja kullan väristä ja vielä ihan pieni hetki toiselta puolen. Ylikypsentämisestä sietäisi saada selkäänsä. Kasataan annos, pari reilua lusikallista purjomössöä yhteen kulmaan lautasta, lohi tämän päälle nahkapuoli ylöspäin, salaatit viereen ja peitellään reilulla otteella chimchurria.

Pastaa, pinaattia, pastaa

Yritin leikkiä jonkin aikaa sekä pastattomuutta että leivättömyyttä. Sitten keksin, että voin syödä kumpaakin, kunhan valmistan ne itse. Sitten opin valmistamaan kumpiakin itse. Ja nyt lipsun siitäkin. Oh well. Mutta pastaa on joka tapauksessa älyttömän helppo valmistaa itse, maku on mainio. Sen lisäksi tykästyin pinaatti-kermakastikkeisiin. Aluksi pari viritettyä simppeliä pastaa ja lopuksi pastanvääntöä.

Pinaatti-pinjansiemen-salamipasta

• 400 g tuorepastaa
• 50 g (2/3 ps) pinjansiemeniä - tai niin paljon kuin huvittaa
• 100-150 g salamia
• 50-76 g sipulia (1 pieni sipuli)
• 1 valkosipulin kynsi
• 125 g (1 ps) pinaattia
• 2 dl kermaa
• vettä, suolaa, pippuria, oliiviöljyä

Laitetaan vesi kiehumaan. Salami leikataan pieniksi kuutioiksi ja paahdetaan mikrossa. Reilut viisi minuuttia täysillä paperilla vuoratun lautasen päällä saa salamin rapeaksi. Pinjansiement paahdetaan nopeasti pannulla. Kuullotetaan sipulia hetki, lisätään valkosipuli, kuullotetaan vielä hetki lisää ja lisätään pinaatti. 

Tuore pinaatti suikaloidaan hyvin pieneksi ennen pannulle päätymistä ja pakastepinaatin voi vain viskaista pannulle. Pakastepinaatti ehkä kannattaa esisulattaa mikrossa, niin pannun kanssa ei mene aikaa niin kauan. Kuullotetaan joka tapauksessa pari minuuttia ja lisätään kerma.

Keitinveden pitäisi tässä kohtaa kiehua. Lisätään suolaa ja tilkka öljyä veteen (se vähentää kuohumista, voitte tehdä omia empiirisiä testejä toki ilmankin) ja tuorepasta perään. Pastan pitäisi olla valmista kolmessa minuutissa, mutta keitetäänkin vain kaksi. Pinaatti lienee hautunut vajaan viisi minuuttia. Maustetaan suolalla ja pippurilla.

Erotetaan pasta keitinvedestään siivilällä tai muulla itselle mieleisellä metodilla ja kipataan pasta pannulle kerman ja pinaatin joukkoon. Sekoitetaan nopeasti. Pasta kypsyy vielä hetken lämmössä, joten sen ei tarvitse olla ihan kypsää. Sekoitetaan joukkoon salami ja pinjansiemenet. Syödään. Nopeasti.

Kinkkupinaattipasta

• 200 g kuivaa täysjyväpastaa
• 200 g kinkkusuikaleita
• 67,5 g (0,5 pussia) pakastepinaattia sulatettuna
• 1-2 dl kermaa
• 50 g (1 pieni) sipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• suolaa, pippuria

Laitetaan pasta kypsymään kiehuvaan suolattuun ja öljyttyyn veteen (kts yllä). Pannulla kuullotetaan aluksi sipulia, valkosipulia ja parin-kolmen minuutin kuluttua vielä kinkkusiivutkin, jotta ne saavat ihan hieman pintaa. Heitetään pakastepinaatti perään, kuullotetaan vielä 5 minuuttia lisää ja lisätään kerma. Maustetaan suolalla.

Pastan pitäisi olla tässä kohtaa (10-12 minuuttia sähläyksestä riippuen) al dente, joten sen voi kipata pannulle ja sekoittaa kastikkeen joukkoon. Ja syödä.

Tuorepastaa itse vääntäen

Tämä on helppoa kuin mikä, etenkin jos on pastakone ja yleiskone. Osaavathan vanhat lukutaidottomat italialaisämm^Wnaisihmisetkin tämän, niin miksei terve nuorimies.

• 300 g hienoja vehnäjauhoja (durumia jos on, muuten erikoisvehnäjauho ja käy se tavallinenkin)
• 3 kpl kananmunia
• 30 ml oliiviöljyä
• suolaa
• 0,5 - 1 dl yrttejä

Tuo 100 g jauhoja - 1 kananmuna - 10 ml öljyä tuntuu varsin hyvältä suhteelta. Munan voi toki korvata muullakin nesteellä ja öljyn ja suolan jättää pois. Mun mielestä ne nyt vain toimivat. Pastaan saa ihan uutta potkua, kun mukaan tungetaan yrttejä. Persilja, basilika, ruohosipuli ja timjami ainakin toimivat täydellisesti - sekä yksinään että erilaisina sekoituksina. Tuohon 300 g seokseen reilu kourallinen jotain yrttiä tuntuisi toimivan.

Pastanteon vaiheet ovat yksinkertaiset ja alla on osittain kuvitettuna vaiheet. Kämmäsin osan kuvista, joten nämä eivät ole saman satsin teosta, mutta periaate on sama.

(1) Lyödään kaikki ainekset tehosekoittimeen, jossa on taikinaterä (tai silppuri). Pyöritetään muutama sekunti, kunnes koko taikina on sahajauhon näköistä möhnää

Möhnää

Möhnä puristellaan isoksi klimpiksi, jota vaivataan pöydällä viitisen minuuttia, jotta taikinaan saadaan kunnolla sitkoa. Miksei pidempäänkin, mutta taikina on hyvää kun se alkaa olla pehmeän silkkistä. Lopputyöstö hoidetaan pastakoneella. Pastakoneena mulla on Imperia SP150 parilla eri teräpaketilla. Niitä saa välillä Amazonista jollain 75 % halvennuksella, jolloin 120 punnan paketti oli enää noin 15 tuorepastapaketin hintainen.

Whatsoever, nyt pasta jaetaan kahteen noin nyrkin (tai appelsiinin by Jamie) kokoiseen möykkyyn. Näistä kaulitaan, tai painellaan, sen kokoinen levy, jonka saa juuri tungettua koneesta läpi suurimmalla asennolla. Pasta kaulitaan melko runsaan jauhon kanssa ja jauhoa käytetään reippaasti myös konettamisen aikana. Prosessi kulkee suunnilleen näin:

1. Rullaa pasta koneesta läpi
2. Jauhota pinta
3. Taita kaksinkerroin

Tämä ketju toistetaan koneen suurimmalla asennolla ainakin viisi, ehkä kahdeksankin kertaa. Pastan pitäisi alkaa tuntua elastiselta ja joustavalta. Tämän jälkeen samaa proseduuria käyttäen rullataan pastaa koneesta läpi siten, että joka kerran jälkeen aukkoa pienennetään yhdellä, eikä pastaa enää tarvi taitella. 

Sopiva paksuus on kiinni mausta ja käytöstä, sellainen puolen millin läpikuultava levy oli ainakin mun mielestä mainiota tagliatellelle. Jos pasta tässä kohtaa tuntuu murenevalta, niin laiskottelit vaivaamisen kanssa. Pitkän taikinalevyn voi laittaa kuivahtamaan vaikka kaappiin - toivottavasti tuli ostettua keittiön kaappeihin vaakatasossa olevat kahvat.

Pastaa kuivumassa (vihreät ovat yrttejä, eivät hometta)

Lopuksi pasta vain veivataan leikkelöintiterän läpi. Siitä voi toki itsekin leikellä veitsen kanssa tagliatelleä tai tortellineja tai muita mielenkiintoisia geometrisia kuvioita. Mä teen useimmiten paksua tagliatellea tai tällaista spagettimaista höttöä.

Punajuuri-fetajuustorisotto

Sisäinen madcook-hetki tuotti tämänkin neronleimauksen, sillä päässä liikkuivat sekä risotto että fetajuustopunajuurikeitto. Toimiihan makeahko kurpitsarisottokin, niin miksei sitten tämäkin? Näin simppelisti mokoma saatiin aikaiseksi noin 20 minuutissa ml. kaupassa käynti, koska kesken kokkaamisen huomasin, ettei mulla ole riisiä. Tai fetajuustoa. Eikä olutta.

Ainekset

• n. 150 g punajuuria
• n. 100 g fetajuustoa
• 2 dl risottoriisiä (tai puuroriisiä)
• 2 pientä sipulia (75 g ehkä)
• 1-2 valkosipulin kynttä
• 7 dl kasvislientä (1,5 kuutiota)
• 1-2 tl timjamia
• 2 rkl punaista balsamico-etikkaa
• voita, oliiviöljyä
• suolaa, pippuria

Toteutus

Punajuuret - pari pientä riitti - kuoritaan ja kuutioidaan suurpiirteisesti ja laitetaan kiehumaan reippaasti suolattuun veteen. Sipulit ja valkosipuli kuutioidaan pieneksi. Sipuli laitetaan kuullottumaan voi-öljyseokseen ja kun se on melkein valmista, lisätään riisi ja valkosipuli. Kuullotetaan vielä lisää, kunnes riisi on kauttaaltaan kuullottuneen oloista.

Jos olisi ollut valkkaria, sitä olisi hyvä heittää tässä vaiheessa 2 dl joukkoon ja kiehutella pois. Muussa tapauksessa aletaan lisätä kasvislientä desi tai pari kerrallaan. Sekoitetaan välillä hyvin ja annetaan liemen imeytyä lähes kokonaan ennen kuin kaadetaan lisää. Lisäsin kuivtun timjamin ekan nesteannoksen jälkeen sillä ajatuksella, että se pehmenisi ja maustaisi koko sopan. Ehkä tuore kannattaa lisätä lopuksi.

Riisin kypsymiseen menee 13-15 minuuttia, punajuuriin 10. Eli kymmenen minuutin kohdalla napataan punajuuret pois kiehumasta, valutetaan, kipataan takaisin kattilaan ja päälle roiskitaan balsamicoa. Sopii hyvin makean punajuuren kaveriksi.

Kun viimeinenkin tippa kasvislientä on käytetty ja riisi on lähes al dente, kipataan punajuuret ja fetajuusto joukkoon. Annetaan hautua ihan hetki, jotta juusto vähän pehmenee. Syödään. Ehkä olen sairas ihminen, mutta pidin tästä kovasti.

Mulla on melkoinen läjä kirjoittamattomia virityksiä odottamassa sitä, että saan tehtyä kuville jotain. Edes tuupattua picasaan.Stay tuned, tai jotain.

Kanakeitto paprikalla ja kermalla

Tämä resepti on hatusta tehty simppeli modifikaatio kalakeittopohjan päälle tehdystä kanakeitosta. Ainesosat muistuttavat hieman mulligatawny-keittoa, mutta ovat yksinkertaisempia. Nyt myös ensi kertaa keksin jotain hyötyäkäyttöä kanan ohutleikkeille, jotka normaalisti ovat kait lähinnä perkausjätteitä.

Ainekset

• 400 g kanan rintafileitä tai "ohutleikkeitä"
• 1 sipuli
• 1 punainen paprika
• 1 pieni chili
• 4 perunaa
• 200 g tuoretta kukkakaalia (saman verran kuin perunaa)
• 200 g tuoreita porkkanoita
• 2 dl kermaa
• 0,5 l kanalientä
• oliiviöljyä, suolaa, pippuria
• tuoretta persiljaa päälle

Toteutus
 
Sipulit, paprika ja chili kuutioidaan pieneksi paloiksi. Kanan rintapalat pienitään tasapaksuiksi levyiksi jotta ne kypsyvät suunnileen samaa tahtia ja maustetaan suolalla ja pippurilla. Padassa kuumennetaan reilu tujaus oliiviöljyä ja pikapaistetaan kanoihin nätti pinta - paljon ei tarvitse tulla kypsiksi. Nostetaan kanat paperilla päällystetylle lautaselle lepäilemään.

Lisätään sipulisilppu, paprika ja chili ja kuullotetaan pari minuuttia, sitten valkosipuli ja jatketaan vielä hetki. Kuullotuksen aikana voidaan kuutioida porkkanat, perunat ja repiä kukkakaali pieniksi nupuiksi. Kun sipulit ovat kuullottuneet lisätään perunat ja kanaliemi. Annetaan kiehua taas kunnes perunat ovat noin 10 minuuttia kypsästä. Lisätään liemeen porkkanat, kukkakaali ja kananpalat kaikkein päällimmäisiksi. Keitetään vielä kymmenisen minuuttia kunnes perunat ja kana ovat lähes kypsiä. Lopussa lisätään vielä 2 dl kermaa ja annetaan kiehahtaa lyhyesti. Lisätään mustapippuria ja suolaa, jos on tarvis.

Syödään - on simppeliä ja hyvää. Aineksia ei ole turhan paljon ja jos aineet ovat tuoreita, myös maut ovat varsin suoraviivaisia.

Kalakeitto 1

Puretaanpa vähän virityssumaa. Tämä keitto löytyi jostain kokkiohjelmasta, jossa pari aussia hölmöili eri Euroopan maissa ja yritti sovittaa paikallisia viinejä ja ruokia yhteen. Tällä kertaa oltiin Espanjassa, mutta en nyt mitenkään muista keiton nimeä. Joka tapauksessa tämä on lapsellisen helppo tehdä.

Keittelyineen aikaa kuluu jotain 40 minuuttia, joten keiton saaminen ruokailukuntoon ei kestä liian kauan. Seuraavassa ainekset ulkomuistista, missä saattaa olla jotain aukkoja.

Aineet

• 300-400 g kalaa 50-100 g paloina, käytin pangasius-fileitä puolitettuina
• 1 paprika (vihreä tai punainen)
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä 
• 4 kypsää, makeaa tomaattia (ihan oikeasti, niillä kovilla ja puoliksi oransseilla ei tee mitään)
• 4 kiinteää perunaa
• 0,5 l kalalientä (0,5 l vettä + kalaliemikuutio)
• 1 dl valkoviiniä 
• oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria

Prosessi

Keiton pohja koostuu sipuleista, paprikasta ja tomaateista. Sipulit ja paprika kuutioidaan melko hienoksi. 0,5 l vettä keitetään ja tomaatit kaltataan siinä, jonka jälkeen tomaatit kuoritaan ja kuutioidaan - kanta poistetaan. Tomaatit voi myös puolittaa ja raastaa, jolloin ei tarvitse kaltata, mutta vettä kuitenkin tarvitaan kalaliemeen, jos sen tekee liemikuutiosta. Perunat pestään ja kuutioidaan reilun kokoisiksi.


Sipulia ja paprikaa kuullotetaan kevyesti reilussa tujauksessa öljyä. Lisätään parin minuutin kuluttua valkosipuli ja minuutin jälkeen tomaattikuutiot. Sekoitelllaan hetki. Kun tomaatit ovat pehmenneet lisätään perunat ja kalaliemi. Annetaan kiehua, kunnes perunat ovat "viittä vaille" kypsiä, 15-20 minuuttia - riippuen perunoista. Suolatut ja pippuroidut kalan kimpaleet lisätään keittoainesten päälle ja annetaan kypsyä reilut 5 minuuttia - tai kunnes kalat ovat kypsiä. Useimmilla kaloilla tähän ei tosiaankaan mene kauan.

Tarjoillessa nostetaan vain kimpale kalaa lautaselle ja ympärille keittoa ja mahtavan makuista lientä. Pelkästään tuo liemi on syömisen arvoista - etenkin uusien perunoiden kanssa. Sovelsinkin sitä seuraavaksi kanakeittoon.

Salaatti: mansikka-fetasalaatti

Pikkunälätti. Kesällä saa tuoreita juttuja, joten tekee kaiken kaljanjuonnin välissä hyvää syödä salaattiakin. Tämä osoittautui varsin toimivaksi.

Ainekset (2 hengelle)

• 10 mansikkaa
• 10 kirsikkatomaattia
• pari kourallista frisee-salaattia (tai jotain muuta rapeaa)
• 1 makea paprika
• kourallinen ruohosipulia tai tuoreiden sipulien varsia silputtuna
• 1 pkt Apetina fetajuustokuutioita öljyssä (paprika tai mikä vain)
• parikolmeneljä ripausta balsamico-etikkaa

Huuhdotaan ja revitään friseesalaatit lautasten pohjalle suurpiirteisesti. Paprikasta leikellään ohuita siivuja ja tiputetaan salaattien päälle.Lohkotaan tomaatit ja mansikat pariin-kolmeen osaan ja roiskaistaan kyytiin. Sipulin varret hienonnetaan ohuiksi renkaiksi ja ripotellaan joukkoon. Fetajuusto annostellaan päälle keoksi ja noin puolet öljystä ripotellaan päälle (enempi on vähän liikaa). Lopuksi päälle ripotellaan vielä balsamico-etikkaa.

Mahtavaa tavaraa: hapan, makea, kirpeä ja rapea suutuntuma - kaikki yhdellä kertaa. Annos on lisäksi melkoisen näyttävä, jos sen osaa asetella jotenkin järkevästi (minä en, enkä muistanut räpätä kuvaakaan).

Ribbsit

Enpä ole ehtinyt kirjoitella, mutten toisaalta tehdä mitään kovin kummallisia virityksiäkään, mutta puretaan nyt muutaman suma pois alta. Ribbsit ovat tietenkin mainiota grilliruokaa: suhteellisen halpoja ja täysin mahdottomia syödä sotkematta itseään.

Ribbsit voi tehdä joko lyhyen tai pitkän kaavan mukaan suoraan grillissä tai esikeittämällä. Minä koitin esikeittämistä, koska silloin niistä saa paljon mureampia ja liha irtoaa lähestulkoon kopauttamalla, eikä luita tarvitse mitenkään erityisemmin kalvaa syödessä.

Keittoliemi

• 700 g possun rimpsuluita
• noin 1,5 litraa vettä (lihat peittyvät)
• 2 lihaliemikuutiota TAI
• 2 rkl kuivattua lipstikkaa tai 3 x 10 cm vartta
• 4 neilikkaa
• 10 mustapippuria
• 1 rkl merisuolaa
• 2 laakerinlehteä

Rimpsut voi pilkkoa valmiiksi sopiviin annospaloihin tai tunkea kattilaan miten nyt ne sinne mahtuvatkaan. Keitetään tunti ja jäähdytetään. Lihaliemikuutioilla päässee helpommalla, mutta omat yrtit ovat aina kiva lisä oman egon kannalta.


Marinadi

• 400 g tomaattimurskaa
• 0,5 dl öljyä (oliivi-, rypsi jnpp)
• 2 tl chiliä
• 2 tl netsemäistä savua
• 2 tl jauhettua korianteria
• 2 tl provencen mausteseosta (basilikaa, meiramia, oreganoa jnpp)
• 2 sipulia hyvin hienonnettuna
• 2 valkosipulin kynttä hyvin hienonnettuna
• soijaa, mustapippuria
• sokeria tai hunajaa
• 2 rkl jotain viinietikkaa

Kuullotellaan sipulit öljyssä, lisätään mausteet ja paahdetaan hetki - parisen minuuttia - ja lisätään tomaattimurska sekä loput ainekset. Keitellään miedolla lämmöllä saman aikaa kuin sikakin paistuu, puolikin tuntia on ihan riittävästi.

Kun rimpsuluut ovat kypsiä, kipataan muoviastiaan (tai muovipussiin) pohjalle hieman marinadia, sitten kerros rimpsuluita ja taas marinadia kunnes jokin loppuu. Kunhan kaikilla pinnoilla on riittävästi marinadia, kaikki on hyvin. Annetaan muhia jääkaapissa tunti tai pari.

Grillatessa rimpsut isketään kuumalle grillille. Grillissä lihaa voi pitää yhteensä kymmenen minuuttia, viisi minuuttia per puoli. Pintaan pitää saada mukava käristys, kuumalla grillillä varmaan nopeamminkin. Käristämisen välissä marinadia voi läiskiä lisää rimpsujen päälle. Ylijäämä käy kastikkeesta lautasella. Syödään mahdollisimman sikamaisesti.

Patonki

Epicuriousin feedistä tuli vastaan patonkiresepti, mistä sain päähäni tehdä mokomia. Pidin aiemmin patongin tekemistä vaikeana, mutta toisaalta - jos ranskalaiset pystyvät siihen, niin kukapa ei. Lopullinen resepti mukaili MTV3:n reseptiä, koska mittasuhteet vaikuttivat samoilta, mutta ei tarvinnut etsiä kaapista imperialistisia mittoja. Muutin reseptiä siten, että käytin enemmän suolaa, lisäsin moniviljaleseitä, jottei mene aivan vehnäpullaksi, ja nostatin taikinaa yön yli. Yön yli nostattaminen vähentää tarvetta vaivata taikinaa ja hidas kohoaminen jääkaapissa tuo(nee) hieman lisää makua.

Lopputulos sisältä päin

Ainekset

• 5 dl vettä
• 14 dl erikoisvehnäjauhoja (noin)
• 1,5 - 2 dl leseitä (pick your poison)
• 2 - 3 tl suolaa
• 1-2 tl sokeria
• 1-3 rkl oliiviöljyä (reilusti vain...)
• 1,5 pussia (noin 50 g) kuivahiivaa

Otetaan 5 dl kädenlämpöistä vettä ja sekoitetaan siihen kuivahiiva sokerin ja öljyn kera. Jauhot lisätään vähitellen desi tai pari kerrallaan. Suola lisätään kun jauhoja on jotain nelisen desiä, jotta hiivaparka ei kuole. Leseet voi lisätä tässä samalla. Lisätään jauhoja tasaisesti kunnes taikina alkaa irtoilla kulhosta. Vaivataan käsin (tai koneella, jos treeni pelottaa) noin 10 minuuttia. Taikinasta pitäisi tulla "silkkisen" sileää ja hieman käsiin tarttuvaa kun sitkoa alkaa muodostua. 

Nyt on kaksi vaihtoehtoa: a) kohotetaan taikinaa kahdessa 45 minuutin erässä ja vaivataan välillä tai b) kohotetaan jääkaapissa kelmun alla yön yli. Kumpikin toiminee. Joka tapauksessa lopputuloksena pitäisi olla hyvin pehmeää ja kimmoisaa taikinaa, jokseenkin toisenlaista kuin esimerkiksi paksumpi sämpylätaikina.

Kun taikina on kohotettu, vaivataan taikinasta jauhotetulla alustalla pallo. Pallo jaetaan neljään osaan. Jokaisesta osasta vaivataan taas pallo ja osat kaulitaan muutaman millin paksuisiksi neliön mutoisiksi levyiksi. Helpoimmin tämä onnistuu esimerkiksi kun kaulii taikinan silikonisen uunialustan päällä (näitä irtoaa stockalta parilla kympillä, mainioita kapistuksia). Lopuksi taikinasta rullataan "pitkoja".

Patonkipitkot

Näistä kavereista ei tullut esteettisesti kovin onnistuneita, mutta täyttävät tarkoitusken. Pitkojen pinta suihkutetaan reippaasti vedellä ja päällystetään ohuesti jauhoilla (minkä minä unohdin). Pintaan tehdään lisäksi ohuita viiltoja, jotta siitä saadaan nätimmän näköinen (tämäkin unohtui). Toinen vaihtoehto on lisätä uuniin iso kupillinen vettä.

Paistetaan 250 asteessa noin 15 minuuttia kunnes pinta on saanut hyvän värin. Jätetään jäähtymään hetkeksi pöydälle. Pehmeän kuoren saa, kun kostuttaa patonkien pinnan vielä kerran reippaalla määrällä vettä ja antaa patonkien hautua vielä vartin verran liinan alla. Paitsi tietenkin jos haluaa rapeita.

Valmista kamaa

Nämä mun patongit eivät olleet esteettisesti erityisen onnistuneita, sillä ne nyt sattuivat näyttämään lähinä vehkeeltä. Ensi kerralla trimmaan päät jotenkin. Mutta koostumus, maku ja pehmeys olivat mainioita! Ilman epäsiveellistä ulkonäköä sisältöä tuskin erottaisi kaupan patongeista.

Patongit sitten eivät säily kauan, seuraavalla kerralla teen vain puolikkaan taikinan, josta saanee näppärästi parin päivän patongit. Tietenkin puolittainen kypsennys ja pakastus voisivat toimia, samalla kiukullahan sen isommankin taikinan tekee.

Ensi kerralla yritän myös tehdä täytettyjä patonkeja: lisätään ennen rullaamista vain puolikkaan tai kolmanneksen kaulitun patonginalun leveydeltä pestoa ja valkosipulitahnaa...

Lähi-idän safkaa: linssikeittoa ja hirssi-paprikapihvejä

Olin näköjään tullut ostaneeksi kirjan "Lähi-idän keittiö", mikä osoittautuikin aika hyvin mun makuhermoja myötäileväksi opukseksi. Ehkä olen maininnut tästä aiemminkin tai sitten en. Seuraavanlainen kattaus tuli tehtyä: linssikeittoa, hirssi-paprikapihvit ja naan-leipää. Seuraavassa suorat kopiot kirjasta.

Linssikeitto

• 350 g (4 dl) punaisia linssejä
• 1 vihreä paprika
• 1 pieni sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 2 rkl oliiviöljyä
• 6 dl kasvislientä (1 kuutio + kiehuvaa vettä)
• 1 tl jauhettua juustokuminaa
• 1/2 sitruunan mehu
• suolaa ja pippuria
• (kirvelinlehtiä)

Linssit huuhdotaan, sipulit hienonnetaan ja paprika suikaloidaan. Sipulit kuullotetaan oliiviöljyssä, joiden perään lisätään kasvisliemi ja linssit. Keitellään 10 minuuttia välillä sekoitellen, jonka jälkeen lisätään paprikat ja keitetään vielä 15 minuuttia kunnes linssit ovat kypsiä, mutta eivät hajoa. Tämä jälkimmäinen ei ole multa vielä oikein onnistunut. Maustetaan suolalla, pippurilla, juustokuminalla ja sitruunamehulla.

Hirssi-paprikapihvit

• 250 g (2,75 dl) hirssisurimoita
• 2 rkl oliiviöljyä
• 6 dl kasvislientä
• 1 punainen paprika
• 1 valkosipulinkynsi
• 60 g mustia kivettömiä oliiveja
• 3 munaa
• 1 dl raejuustoa
• 2 tl hienonettua rosmariinia
• 2 tl hienonnettua salviaa
• mietoa paprikajauhetta
• chiliä
• suolaa, pippuria
• voita paistamiseen

Yksinkertainen kermaviilikastike

• 1 prk kermaviiliä
• valkosipulia
• suolaa
• sitruunaa

Sekoita ainekset ja syö minkä kanssa huvittaa.

Hirssi huuhdotaan huolella, kuullotetaan öljyssä ja keitetään kasvisliemessä n. 30-40 minuuttia. Sipulit, valkosipulit ja oliivit hienonnetaan ja paprika kuutioidaan. Kahdesta kananmunasta erotetaan keltuainen ja valkuainen. Keltuaiset, yksi kananmnuna ja loput ainekset sekoitetaan hirssin joukkoon. Valkuaiset vatkataan kovaksi vaahdoksi ja sekoitetaan muuhun mössöön.

Seoksesta muotoillaan kostutetuin käsin halkaisijaltaan kahdeksan sentin levyisiä pihvejä ja paistetaan voissa molemmin puolin kullanruskeiksi.

Mainio setti ja maut sopivat hyvin mun suuhun. Eipä tosiaankaan tarvinnut jäädä kasvisruoasta nälkäiseksi. Etenkin kasvispihvejä tuli napsittua ihan ohimennenkin, koska ne nyt vain olivat niin hyviä. Linssikeitto taas toimii mainiosti naan/pita-leivän kanssa mussutettuna.

Sori, linssikeitosta ei ole kuvaa. Se ei vain ollut edustavan näköistä, vaikka kirjan esimerkkikuva sellaista olikin.

Sämpylät, osa 2 - speltti- ja kaurasämpylät

Naan-leipä onnistui sen verran hyvin, että päätin jatkovirittää sen taikinaa sämpylätaikinaksi. Tein kaksi eri settiä hieman eri tavoilla, mutta periaatteessa resepti oli sama:

Ainekset

• 600 g vehnäjauhoja
• 1,5 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 2 tasaista teelusikallista kuivahiivaa
• 1,8 dl kädenlämpöistä maitoa
• 1,8 dl kädenlämpöistä vettä

Lisäksi joko

• 1,5 dl spelttihiutaleita
• + 0,2 - 0,5 dl vettä

tai

• 1,5 dl suuria kaurahiutaleita
• 0,5 dl oliiviöljyä

Kaurasämpylät

Toteutus

Kaurahiutaleversion kanssa kaurahiutaleet kannattaa laittaa likoamaan 30 minuutiksi tuohon 1,8 desiin vettä. Spelttihiutaleet ovat paljon pienempiä. Ehkä niitäkin silti voisi liotella.

Taikina tehdään normaalilla meiningillä. Ensin sekoitetaan kuivat aineet kulhossa - jos kaurahiutaleet ovat jo kulhossa turpoamassa, niin päälle vain. Lisätään hiiva ja nesteet pienissä erissä. Jos tehdään spelttihiutaleversiota, niin hiutaleet lisätään muiden joukkoon. Kaurahiutaleversioon oliiviöljy lopuksi.

Ja voihan sen järjestyksen arpoa miten huvittaa, näin mä tein. Spelttihiutaleet eivät ehkä ole todennäköisin kaapissa oleva aines, mutta luulin kyseistä pussia spelttijauhopussiksi. Oh well, hyviä niistä tuli.

Taikina kohotetaan taas kahteen kertaan. Ensin 45 minuuttia, sitten nujakoidaan kertaalleen sieläksi ja kohotetaan taas 45 minuuttia - kunnes taikina on noin kaksinkertainen. Toisen kohotuksen jälkeen taikina pyöritetään pikaisesti jauhoissa niin, että siitä saa leivottua kaksi noin viiden sentin paksuista tankoa.

Tangoista leikataan sopivia pätkiä ja tehdään niistä jollakin sopivalla metodilla sämpylöitä, mä käytin Helmikyllikin metodia sovellettuna. (Eli nuijin pätkästä taikinaa littanan ja taittelin siitä pyöreän sämpylän.) Sopiva pätkä hampurilaiskokoisiin sämpyliin on noin tennispallon kokoinen ja normaalimman kokoisiin puolikas tennispalloa. 

Tästä satsista tulee pyörittelijän himoista riippuen 8 - 14 sämpylää, jotka mahtuvat yhdelle pellille. Annetaan sämpylöiden kohota pellillä peiteltynä vielä noin 30 minuuttia. Ennen uunittamista 200 asteessa noin 20-25 minuuttia, sämpylöiden pintaan suihkutetaan reippaasti vettä.

Unohdin ottaa valokuvan ensimmäisestä hampurilaiskokoisesta satsista, mutta visuaalisesti ne olivat erittäin esteettisiä, spelttihiutaleet toivat väriä ja suutuntumaa.

Tämä on (taas) toistaiseksi parhaiten onnistunut sämpyläsatsi - mikä tosin kertonee enemmän edellisten tasosta. Sämpylät saivat ohuen rapean kuoren sekä pohjalle että pinnalle, mistä mä ainakin pidin.

Naan-leipä

Kävin duunissa lounaalla Delhi Darbarissa, joka on varsin mainio intialainen ravintola Turus. Sain sieltä päähäni tehdä naan-leipää, koska se on varsin mukaa dipattava eine erilaisiin kastikkeisiin. Ja jos intialainen pystyy sellaista tekemään, niin miksen minäkin.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Ainekset

• 600 g vehnäjauhoja
• 1,5 tl suolaa
• 1 tl sokeria
• 2 tasaista teelusikallista kuivahiivaa
• 1,8 dl kädenlämpöistä maitoa
• 1,8 dl kädenlämpöistä vettä
• voita (gheetä) voiteluun ennen paistamista

Tämä on se perussetti, jolla mennään. Alkuperäisessä oli myös jotain siemeniä, sekä vaihtoehtoja maustamiseen. Kannattaa lukea sekin artikkeli, mä halusin vain jotain simppeliä.

Aluksi sekoitetaan kuivat aineet. Sitten aletaan lisätä hiljalleen maitoa samalla sekoittaen. Myös vesi lisätään pienissä erissä, mutta vain niin paljon, että taikina on sekoittunut ja juuri ja juuri irtoaa kulhosta. Kuinka paljon vettä tarvitaan riippunee jauhoista. Myllyn Parhailla puolikarkeilla jauhoilla täsmälleen tuo määrä oli riittävä.

Taikina kohotetaan kahteen kertaan. Ensin kaksinkertaiseksi (45 minuuttia), sitten taikina vaivataan takaisin palloksi ja kohotetaan taas kaksinkertaiseksi. Toisen kerran jälkeen taikina sitten onkin leipomiskunnossa.

Taikinasta tehdään tuollaisia pesäpallon kokoisia paloja. Tämän kokoisesta taikinasta niitä tulee noin seitsemän. Nämä pallot taas puolittamalla saa yhden naan-leivän, joka mahtuu 24-senttiselle valurautapanulle. Leipiä saa siis tehtyä noin 14. Osan taikinata voinee pakastaa kuten pitsataikinankin. Naan-leivät ovat hyviä vain tuoreina ja niiden paistaminen kestää vain pari minuutin per leipä, joten turha niitä on edes tehdä varastoon.

Leivistä leivotaan soikeita, pisaramaisia parin millin paksuisia lärpäkkeitä. Muodolla ei nyt niin hirveää väliä ole. Intiassa lienee jokin naan-leivän jumala(tar), joka tästä herjasta suuttuneena saa minut syntymään perussuomalaisena. Oh well. Mä tein simppelisti niin, että kaulin tuollaisesta pesäpallosta yhden pannun pituisen läystäkkeen, puolitin sen ja kaulitsin vielä kertaalleen puoliksi. Sitten jauhotetaan pinta ja odottamaan paistoa.

Paistamisen voi tehdä joko uunissa tai pannulla. Mä käytin tulikuumaksi lämmitettyä valurautapannua ilman liukasteita. Paistaessa voidellaan ensin paistettava pinta, isketään läystäke pannulle ja voidellaan samalla toinenkin pinta. Yksi puoli valmistuu 30-45 sekunnissa. Jos pannu on liian kylmä, leivästä voi tulla sitkeää.

Hyviä noista tuli. Ei ihan autenttisen näköisiä ja tuntuisia, mutta maku on hyvä pienestä palamisesta huolimatta. Rakenne on hieman lettumainen, mutta sitkaampi. Kokeilin paistaa yhden ilman voita, mutta se ei ollut läheskään niin hyvä kuin voideltuna paistettu. Valurautapannusta tulee sitten helvetillinen käry, joten kannattaa huolehtia tuuletuksesta. Huomenna pitää koittaa täysille kuumennettua uunia kiertoilmalla ja grilli päällä. Leivät sitten vain pitsakiven päälle. Alkuperäisessä artikkeli horistaan jotain wokissa paistamisesta, myös tuota valurautawokkia voisi kokeilla.

Parhaimmillaan nuo toimivat joko ihan sellaisinaan tai sitten dipattuina raitaan, kastikkeeseen... tai no ihan mihin tahansa. Joku täytetty rullakaan ei välttämättä ole lainkaan huono idea.

Päivitys - naan-leivät uunissa
Tungin lopun taikinan uuniin. Toki ensin kaulitsin siitä muuten saman muotoisia, mutta puolet ohuempia lättyjä kuin viimeksi. Ei olisi ehkä pitänyt mennä muuttamaan kahta muuttujaa yhtä aikaa... Uunissa oli lämpöä 250 astetta grillivastuksin. Paistoin leivät keraamisen pitsakiven päällä kiertoilma pöhisten.

Yhtä leipää piti paistaa muutamia minuutteja, en ottanut tarkkaa aikaa. Pitsakivi oli esilämmitetty, joten sitä ei tarvinnut odotella. Leivistä tuli enemmän ohuita ja rapeita kuin edellisen kaltaisia joustavia ja pehmeitä. Eiväthän nämäkään huonoja olleet, mutta eivät vastanneet odotusta. Vastaisuudessa taidan käyttää wokkia. Uunille voi kyllä antaa vielä yhden mahdollisuuden, mutta pitäydytään siinä 2-3 millin taikinan paksuudessa.
Näitä kyllä voisi tarjoilla voimakkaan salasan kera sipsien korvikkeina...

Rapeita naan-leipä

Kanaomeletti

Nimesin tämän kanaomeletiksi, koska kanamunakas kuulosti tyhmältä. Jääkaappi on vielä puolillaan kaalikeittoa, mutta piti päästä eroon pian vanhenevasta kanasta. Ja jälkikasvu on hulluna kananmuniin. Lisäksi tämä on hullunhelppoa tehdä.

Ainekset

• 8 kananmunaa
• 2 dl ruokakermaa (pick your poison, tällä kertaa oli 4 % kevyhöttöä)
• 250 g kanaa
• 1 paprika (sattui olemaan oranssi kaapissa)
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• oliiviöljyä paistamiseen ja vuoan voiteluun
• 2-3 tl persiljaa
• 2-3 tl basilikaa
• kurkumaa
• inkivääriä
• suolaa
• mustapippuria

Hienoksi silputut sipulit, valkosipuli ja kana paistetaan kevyesti öljyn kera pannulla. Maustetaan suolalla, kurkumalla ja inkiväärillä - tai vaihtoehtoisesti omalla maustesetillä. Nyt nämä itämaiset maut vain tuntuvat olevan pinnalla tällä suunnalla.

Pannuna on syytä käyttää valurautapannua - tai muuta uuninkestävää - jos haluaa säästää tiskiä. Muuten lisäksi tarvitaan jokin vajaan puolen litran vetoinen uunivuoka.

Kananmunat vatkataan kevyesti haarukalla sekaisin, lisätään kerma, maustetaan suolalla, persiljalla, basilikalla ja mustapippurilla. Kun kanat ovat lähes kypsiä, kumotaan kananmunakermaseos niiden päälle. Tai sitten öljyttyyn uunivuokaan. Paprikasta leikataan noin puolen sentin levyisiä suikaleita tai muita mahdollisia geometrisia kuvioita ja sirotellaan sopivaksi muodostelmaksi omeletin päälle.

Uunitetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia, kunnes pinta on ruskeahko, taikina on kohonnut noin 1,5-kertaiseksi ja tavara tuntuu vielä kuohkealta. Syödään. Tämän makuyhdistelmän seuraksi tuntui sopivan raejuusto ja tomaatti-kurkku-mozzarella-sellainenpunalehtinensalaatti-salaatti punaviinietikkavinaigretella.

Lisää potkua omelettiin saanee keitetyillä perunoilla, fetajuustolla, oliiveilla, kinkulla, pekonilla, pepperonilla ja aivan millä tahansa, mitä kaapista sattuukaan löytymään.

Maustettu kevätkaalikeittopata

Tulin ostaneeksi kevätkaalin ja keittoa piti saada. Lopputulos oli kyllä enemmän pata, mutta ajatus oli hieno. Olisin suosinut enemmän perinteisemmän makuista kaalikeittoa, mutta unohdin tietenkin ostaa lisää meiramia, jota ilman oikeaa makua ei vain saa aikaiseksi. Joten säädettiin sitten enemmänkin periaatteella "mitäköhän tästäkin taas tulee". Ja tulihan siitä.

Ainekset

• 600 g kevätkaalia
• 600 g mausteista makkaraa (Maaherranmakkara, aivan mahtavaa kamaa)
• 100 g pepperonia
• 4 pienehköä sipulia (salotti-, kelta-), n. 150-200 g
• 4 valkosipulinkynttä
• 4 pienehköä porkkanaa (200 g)
• 1,5 dl riisiohraa
• 1 litra vettä
• 1 kasvisliemikuutio
• 1 voimakas chili
• 1 mieto, makea chili
• 1,5 tl valkopippuria
• 1-2 tl inkivääriä
• 2 tl jauhettua muskottipähkinää
• 2-3 tl kurkumaa
• 2 laakerinlehteä
• 2 rkl siirappia
• 2 rkl tummaa soijakastiketta
• oliiviöljyä kuullottamiseen
• 25-50 g voita maustamiseen lopuksi

Makkara pienitään puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi ja ruskistetaan kevyesti pannulla. Padassa kuullotetaan ronskisti pienennetty sipuli, valkosipuli, pienitty (tai rouhittu kuivattu) chili sekä pieneksi kuutioitu pepperoni. Sillä välin kun sipuli kuullottuu ja makkarat käristyvät, pilkotaan kaali ohuiksi suikaleiksi. Heitetään koko kaalisatsi mukaan pataan kuullottumaan. Kaali on sopivaa, kun sen tilavuus on pienentynyt noin viidennekseen. Maustetaan padassa oleva mössö siirapilla.

Lisätään litra vettä, makkarat ja suunnilleen makkaran kokoisiksi pilkotut porkkanat, kasvisliemikuutio sekä riisiohra. Lyödään mausteet perään soijakastiketta lukuunottamatta. Annetaan hautua keskilämmöllä noin 45 minuuttia kunnes riisiohra on pehmeää ja imeskellyt nesteitä sisäänsä. Maustetaan soijalla (tarkka määrä on hieman arvoitus vieläkin) ja lyödään vielä päälle klöntti voita ja annetaan hautua hetki ilman, että levy on enää päällä.

Liemestä tuli oikeastaan mainion makuinen: tulinen, mausteinen ja hieman makea. Sopii hyvin kaalin, riisiohran ja mausteisten makkaroiden kanssa. Suosisin kyllä silti ennemmin perinteistä kaalikeittoa tai pataa. Jos siihen ujuttaisi kevyemmällä kädellä mausteita ja lisäisi mausteisia makkaroita, saataisiin varmaan aika pitkälti mun makualueella toimiva soppa.

Mainitsin jo, että tuo Makulihan Maaherranmakkara on mainiota tavaraa. Kehunpa vielä uudestaan. Se on maustettu valkosipulilla ja paprikalla - siinä ei voida mennä paljon pieleen. Sopivan mausteinen, ohut ja hieman nakkimaisesti napsahtava makkara. Ihan toisenlaista tavaraa kuin lähes mauttomat Kabanossit.

Sipulitorttu

Unohdin vappuna, että mulla oli sipsejä ja kermaviiliä kaapissa. Ja kermaviilillehän piti keksiä jotain käyttöä. Koska jostain sain päähäni sipulipiirakan, päätin tehdä sellaista. Pikaisen surffimisen jälkeen useimmissa ohjeissa tungettiin enemmän tavaraa piirakkaan kuin kaapista löytyi ja aivan tolkuttomasti juustoa, joten ajattelin vain vedellä sopivat ainekset hatusta.

Kuva ainoasta jäljelle jääneestä tortusta

Ainekset

• 0,5 kg sipuleita (kelta-, puna- salotti....)
• 4 valkosipulia
• 0,5 - 1 dl balsamico-etikkaa
• (hunajaa)
• voita, oliiviöljyä
• suolaa, mustapippuria
• 2 dl kermaviiliä
• 1 pallo mozzarellaa (tai vastaava määrä jotain muuta juustoa)
• 2-3 levyä voitaikinaa (sellaista valmiiksikaulittua)
• muffinsivuokia (tai vuokalevy)

Sipulit hienonnetaan hieman kuutioita suuremmaksi silpuksi - ei tarvitse olla kovin tarkka. Valkosipulit samoin. Kuullotetaan sipuleita voi-öljyseoksessa hetki keskilämmöllä ... kuultaviksi. Lisätän balsamico-etikka ja annetaan karamellisoitua hiljaksiin vähintään 15 minuuttia. Jos on kiire, kuten mulle tuli, niin tavaraa voi makeuttaa vielä hunajalla. Kipataan kamat johonkin ei-lämpimään astiaan, maustetaan pippurilla, suolalla ja sekoitetaan. Kipataan kermaviili mukaan ja sekoitetaan. Seoksesta pitäisi tulla suhteellisen löysää.

Voitaikinan pitäisi olla sellaista perusjoulutorttulevyistä taikinalevyä, jonka puolittamalla saa kaksi torttua. Sellainen levy kaulitan parin millin paksuiseksi siten, että taikinasta saakin yllättäen leikattua kolme palaa kahden sijaan. Levitetty torttu(taikina) leikataan kolmeen osaan ja yksittäiset palat levitetään muffinsivuokiin tai vuokalevyn koloihin. Painellaan siten, että päistä jää näkymään kolmion muotoiset "lehdet". Tortut täytetään sipulimassalla lähes täyteen. Pienitään mozzarella (tai raastetaan juusto) ja laitetaan jokaisen tortun päälle kerros juustoa. "Lehdet" taitetaan juuston päälle, niin torttu pysyy paremmin kasassa paistuessaan.

Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia, kunnes torttutaikina näyttää valmiilta ja juuusto on sulanut. Syödään kun tavara on hieman jäähtynyt. Jos täytettä tuli liikaa, niin huoli pois - se maistuu mainiolta leivän päällä tai kanan kera. Tai sellaisenaan.

Puolitumma neljänviljanleipä

Tästä tuli taas yksi suhteellisen onnistunut limppu, eikä monimutkaisuus juuri ole este tekemiselle. Mausta tuli yllättävän voimakas ja rakenteesta tuli sopivan kiinteä - melkein hiivaleipämäinen, vaikkei sitkoa ihan niin paljon muodostunutkaan kuin toivoin.

Ainekset

• 5 dl litraa vettä
• 0,5 dl neljänviljan puurohiutaleita
• n. 5 dl vehnäjauhoja
• n. 3 dl hiivaleipäjauhoja
• n. 2 dl spelttijauhoja
• 1 ps kuivahiivaa
• 2 tl suolaa
• 2 tl sokeria
• 0,5 dl öljyä

Jauhojen suhde tuli suunnilleen siitä määrästä, mitä jauhopusseissa oli jäljellä ja kuinka taikinasta tuli sopivan tuntuista, määrät ovat hieman sinnepäin. Ensin sekoitetaan suola lämpimään veteen ja laitetaan neljän viljan jauhot  turpoamaan noin 30 minuutiksi. 

Seuraavaksi sekoitetaan öljy, sokeri ja jauhot keoksi ja keon päälle kuivahiiva. Ja miksi näin? Koska se vaikutti hyvältä idealta ja ainakin leipäkonetaikinan kanssa se toimii. Kaikkea vehnäjauhoa ei kannata lisätä kerralla, vaan lisätä ensin vaikka puolet ja sitten lisätä kamaa kunnes taikina muotoutuu sopivaksi.

Vaivataan käsin, vatkaimen taikinapiikeillä - tai millä nyt haluaakaan - noin 10 minuuttia, kunnes tuloksena on kiinteähkö, mutta joustava pallo. Taikina saa olla kovempaa kuin sämpylätaikina, koska rakenteen olisi tarkoitus olla kiinteä.

Kohotetaan systeemiä 30-45 minuuttia kaksinkertaiseksi, vaivataan vielä kertaalleen, ja kohotetaan uudestaan saman verran. Tempaistaan limpputaikina leivinpaperin päälle pellille, vaivataan limpun muotoiseksi ja käännetään pari kertaa pituussuunnassa päällekkäin. Miksi? No, siitä tulee kivan muotoinen näin. Pinta suihkutetaan reilusti vesisumuttimella, jotta saadaan ohut ja rapea kuori.

Paistetaan reilu tunti 200 asteessa. Leipä on kypsä kun se kuulostaa koputettaessa ontolta. Maku on hyvä ja muistuttaa paljonkin vanhaa kunnon hiivaleipää, mutta ensi kerralla on ehkä parempi tehdä hieman löysempi taikina tai vaivata taikinaa reilusti enemmän.

Juurespata

Teinpä taas yhden juurespadan siitä rojusta, mitä kaapista löytyi. Ja varsin onnistuneesti jopa. Kannattaa aina pitää pepperonia kaapissa, koska se on melkein yhtä keskeinen ravintoaine kuin pekonikin.

Pata

• 300 g naudan keittolihaa
• 100 g pepperonia
• 150 g lanttua (pari pientä)
• 150 g porkkanaa
• 150 g fenkolia
• 150 g sipulia
• 4 valkosipulin kynttä
• 2 lehtisellerin vartta
• 1 kasvisliemikuutio
• 2 tl rosmariinia 
• 2 tl timjamia
• öljyä
• voita
• noin litra vettä

Mausteseos

• 2 tl juustokuminaa
• 2 tl korianteria
• 2 tl mustapippuria
• 2 tl paprikaa
• 2 tl chiliä
• 2 tl rosmariini
• karkeaa merisuolaa 4-5 tl
• 2 rkl jauhoja

Mausteseos jauhetaan huhmareessa... no, mausteseokseksi. Jauhetut mausteet sekoitetaan lopuksi jauhoihin. Huoneenlämpöinen liha leikataan 2 x 2 cm kuutioiksi tai miten nyt hyvältä tuntuukaan ja palaset kieritellään mausteseoksessa. Liha ruskistetaan nopeasti padassa ja nostetaan erikseen. Lihasta tulisi jauhojen kanssa rapeapintaista jos se lisättäisiin jonnekin, mutta nyt jauho saa jäädä sakeuttamaan seosta.

Silputaan sipulit ja sellerit pieniksi ja laitetaan pataan ruskistumaan, lisätään öljyä tarvittaessa. Kuutioidaan pepperoni pieneksi ja heitetään perään. Muista kasviksista tehdään hieman lihakimpaleita pienempiä kuutioita, palasia tai mistä geometrisista muodoista nyt pitääkään. Kasvikset viskotaan pataan ja kuullotellaan hetki sipuleiden joukossa, ihan mukava jos niihin vähän jotain pintaa saa aikaiseksi.

Lisätään lihat ja noin litra vettä, kunnes padan täyte juuri ja juuri peittyy. Viskotaan timjami ja rosmariini mukaan, sekä kasvisliemikuutio mukaan. Keitetään keskilämmöllä (5) 1,5 - 2 tuntia, kunnes naudanliha on niin mureaa, että sitä voi pilkkoa lusikalla. Tässä vaiheessa liemen pitäisi olla sakeahkoa ja sipulin lähinnä liuennut liemen joukkoon.

Lopuksi voi tarkastella makua ja lisätä suolaa jos on tarvis, pepperoni ja kasvisliemikuutio pitänevät huolen siitä, ettei tarvitse. Tämä varmaan toimii ilman lihaakin, sillä fenkoli-lanttu-porkkana-sipuli-yhdistelmä tuntuu oikein mainiolta.

Jogurtti

Olen aivan täysin kyllästynyt "kaupan" jogurtteihin. Hyvä suomalainen arkijogurtti, Ihana... ja kaikki lähes kaikki ovat rasvattomia, mauttomia ja täysin hedelmättömiä. Parempia saa kun väsää itse. Harmi, että myös useimmat maustamattomat putoavat tähän kategoriaan.

Jogurttiin tarvitaan 2-4 eri hedelmää tai muuta ainesta; jotain hapanta, makeaa ja kiinteää. Tällä kertaa löytyi verigreippiä, ananasta, taateleita ja seesaminsiemeniä (no ne nyt vain ovat hyviä). Lisäksi mieluiten paksua turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia, mutta litkumpikin käy.

Ainekset

• 1 (veri)greippi
• 1 pieni ananas tai purkillinen pieniä lohkoja
• 0,5 pakettia kuivattuja taateleita pieninä palasina
• 2-3 rkl seesaminsiemeniä
• 0,5 litraa maustamatonta jogurttia
• tiraus hunajaa, jos jogurtti on hyvin hapanta

Greippi kuoritaan veitsellä niin, että kaikki kalvot lähtevät. Sisukset pilkotaan sopiviksi paloiksi ja siement poistetaan. Sama tehdään ananaalle, ja muistetaan poista se keskipala. Pilkotaan vielä taatelitkin pieneksi. Heitetään päälle hieman seesaminsiemeniä (tai jotain muita siemeniä tai pähkinöitä), pinotaan jogurtin päälle, maustetaan tarvittaessa hunajalla ja sekoitetaan.

Tällainen satsi säilyy kelmun alla 2-3 päivää jääkaapissa noin teknisesti, käytännössä se tulee varmaan syötyä paljon nopeammin.

Muhkut vehnä-seesamsämpylät

Päätin, että syön leipää vain jos teen sen itse. No, sitä yrittäessä on taas tullut yritettyä viritellä leiväntekotaitoa ja etsiä jotain uutta hyvää. Hiivaleipä ja tattarileipä tuli jo tehtyä ja kauraleipääkin on tehty. Useimmat leipäviritykseni ovat olleet jonkinlaisia sekaleipiä, koska niin saa helposti makua. Mennään nyt luomuna.

Duunikaveri väsäili tällaisia sämpylöitä ja otin reseptin käsittelyyn. Yleiskoneeseeni ei tuollaista taikinamäärää saanut millään ja jälkeenpäin tuli todettua, ettei tuo jaksa noin reilun kilonkaan taikinaa. Näin tämä lopulta tuli tehtyä.

Ainekset

• 350 g kädenlämpöistä vettä
• yksi pussillinen kuivahiivaa
• 600 g vehnäjauhoja
• 2-3 dl (en punninnut erikseen) spelttivehnäjauhoja
• 1 dl seesaminsiemeniä
• 0,5 dl oliiviöljyä
• 15 g merisuolaa
• 15 g sokeria

Sekoitetaan vehnäjauhot, kuivahiiva ja suola, vesi ja öljy. Joko puuhaarukalla isossa kipossa ensin niin, että taikina irtoaa kunnolla seinistä ja sitten vatkaimella, tai sitten suoraan vain yleiskoneella. Vaivataan 10-15 minuuttia kunnes taikina on sileähköä, joustavaa ja kiinteähköä. Sopivaa koostumusta voi säätää siten, että lisää spelttijauhot ja öljyn vasta lopuksi. Taikina on hyvää silloin kun se on kuin hieman limaisen tuntuista geeliä.

Peitetään kulho (itse teen taikinat suuressa teräskulhossa, joten ei tarvi sotkia muita härveleitä) ja annetaan kohota lämpötilasta riippuen 30-45 minuuttia, kunnes taikina on vähintään kaksinkertainen kuohkea pallo - ja enintään niin kauan kunnes taikina yrittää karata kulhosta. Lisätään seesaminsiemenet ja vaivataan vielä viitisen minuuttia kunnes kuohkeus häviää. Jätetään taas kohoamaan 30-45 minuutiksi, kunnes satsi on kaksinkertainen.

Kun taikina on kohonnut tarpeeksi, kumotaan se nuolimen avustuksella jauhotetulle pöydälle ja vaivataan nopeasti ja kevyesti noin oluttölkin paksuiseksi pötköksi - tai kahdeksi, jos pöytätila ei riitä. Tästä pötköstä leikellään taas noin puolikkaan oluttölkin pituisia paloja, joiden päät taputellaan jauhoissa, jotteivät ne jää kiinni.

Sämpylä taitellaan kuten helmikyllikki-blogin ohjeessa, mutta vain puolittain. Eli ensin taitetaan peukaloiden päälle kertaalleen, käännetään 90 astetta ja toistetaan sama. Painetaan päältä hieman kasaan. Näin saadaan saksalaistyylisiä muhkeita sämpylöitä. Lyödään pellille; tällä metodilla sämpylöitä pitäisi tulla jotain 10-15 kappaletta. Sämpylöiden pinta kostutetaan kevyesti vedellä ja niille sirotellaan lisää seesaminsiemeniä - vesi liimaa ne kiinni sämpylöiden pintaan.

Annetaan sämpylöiden kohota vielä 15-20 minuuttia pyyhkeen alla, sillä välin kun uuni lämpeää 200 asteeseen. Sämpylöitä paistetaan 20-30 minuuttia kunnes ne saavat väriä ja kuulostavat ontoilta koputellessa. Uuniin on syytä suihkutella vettä tai lisätä parikolme desiä vettä uuninkestävässä astiassa, niin kuoresta tulee rapea.

Tuloksena pitäisi olla muhkeita saksalaisen oloisia, mutta sisältä pehmeitä sämpylöitä, joissa on mukavaa seesamin makua.

Nopea pepperonipasta kermalla

Muistaakseni kerran jo blogasin risottotylisen pastanteko-ohjeen, mutten sitten äkkiseltään löytänyt sitä. Enkä kyllä enää muista missä ohjelmassa sitä tehtiin. Whatseover, tämän pastan saa tehtyä noin vartissa, mausteita ei juurikaan tarvita ja pasta elähdyttää kummasti krapulaista vatsaa.

Ainekset

• 150-200 g pepperonia (tai vasta) pieninä kuutioina
• 200 g (puoli pussia) spagettia, mielellään hyvin paksua (esim. kreikkalaiset tekevät tällaista)
• 2 pientä sipulia tai 4 salottisipulia (100 - 150 g arviolta)
• 700 ml vettä
• oliiviöljyä
• 2-4 valkosipulinkynttä
• 2 dl kermaa
• 0,5 - 1 dl raastettua parmesaania
• tuoretta/pakastettua/kuivattua basilikaa
• mustapippuria, chiliä päälle

Kaiken tuon oliiviöljyn jälkeen voi unohtaa jos niitä ei ole kaapissa tai hollilla, mutta parempi siitä tulee. Pepperonit pienitään puolen sentin kuutioiksi ja viskotaan pannulle paahtumaan. Samalla pienitään sipulit pieniksi kuutioiksi (tai miten nyt jaksaakaan), heitetään pannulle hieman oliiviöljyä ja lisätään sipulit kuullottumaan ja sekoitellaan. Tällä välin murskataan ja pienennetään valkosipuli - perään pannulle. 

Tässä kohtaa otetaan spagetti (tai muu vastaava pasta), puolitetaan tangot ja lisätään pannulle ja huljutellaan hieman seoksessa. Lisätään vettä hiljalleen niin, että pasta juuri peittyy ja annetaan erä kerrallaan imeytyä pastaan. Hommaan menee aikaa hieman pidempään kuin pastan keittämiseen, mutta ei paljon. Homma lopetetaan kun pasta on viittä vailla al dente, jolloin lisätään kerma. Sekoitetaan hyvin, lisätään päälle parmesaaniraaste ja mieluiten tuore basilikasilppu. Sekoitetaan nopeasti taas, tarkistetaan suola (tuskin tarvitaan enää parmesanin jälkeen), rouhitaan päälle mustapippuria ja mätetään lautaselle.

Ei sydänvikaisille. Jos on chilejä, niin ne kannattaa iskeä pannulle heti kättelyssä sipulien kera. Jos kermaa ei ole, niin pasta varmaan kannattaa päästää kypsemmäksi ennen pippuroimista.

Lammaspasteijat / empanadas

Pääsiäisen jälkeen mulla oli vielä käsissä reilu kilo lammasta. Menihän sitä syödessä, mutta mun mielestä lammas on hyvää vain heti paistamisen jälkeen ja jääkaapissa muhittuaan se muuttuu tunkkaiseksi. Mietin hetken millä kimpaleesta pääsisi eroon ruokaa tuhlaamatta ja eräässä kokkiohjelmassa tehtiin espanjalaisia pasteijankaltaisia virityksiä: empanadas. Tosin sarjassa tehty muistutti enemmänkin kuorellista pitsaa, mutta ajatus on sama. Mä tein pasteijan muotoisia virityksiä, koska niiden tekeminen oli mulle helpompaa.

Taikina
Taikina on periaatteiltaan kevyempi voitaikina, intternetistä kaivamisen tuloksena tuli tehtyä tällaisella reseptillä:

• 7 dl vehnäjauhoa + hieman vaivaamiseen
• 1,2 dl kylmää vettä
• 1 kananmuna
• 1 kananmunan valkuainen
• 1 tl suolaa
• 1 tl etikkaa
• 3 rkl sulatettua voita
• oliiviöljyä pari lorausta
• + 1 kananmuna "voiteluun"

Alkuperäisessä reseptissä käytettiin "shortening" termiä tuosta voista, mikä lienee mitä tahansa leivinmargariinia. Sellaista kun ei ole, niin käytin aluksi vain oliiviöljyä, mutta mun mielestä paras taikina tuli kun lisättiin sekä oliiviöljyä että voita.

Sekoitetaan jauhot ja suola isossa kulhossa, sekä sekoitetaan voi ja öljy joukkoon niin, että taikinasta tulee vähän kokkareista. Pienemmässä kulhossa sekoitetaan nestemäiset aineet. Jauhojen keskelle tehdään kolo, johon munavesietikkaseos kaadetaan. Jauhoja aletaan sekoitella haarukalla nestekolon reunalta hiljalleen nesteeseen siten, että taikinasta muodostuu hiljalleen kiinteä klimppi. Tässä vaiheessa pallo siirretään jauhotetulle alustalle ja sitä vaivataan juuri niin kauan kunnes taikina on sileää ja joustavaa. Taikina kääritään kelmuun ja pidetään jääkaapissa vähintään tunti.

Täyte

Täytteeseen käytetään yllättäen lampaanjämät. Kalvoin luista irti kaikki lihakimpaleet, joita sain ja tuloksena oli jotain 800-1000 g lihaa... melkoisesti. Tuollaista määrää varten kului kolme (3) yllä kuvattua taikinasatsia. Luulisin, että allaoleva setti riittää yhdelle taikina-annokselle.

• 400 g (kypsää) lammasta jauhettuna
• 2 tl korianteria
• 2 tl juustokuminaa
• 2 tl mustapippuria
• ripaus suolaa
• 4 kokonaista tomaattia
• 1 dl oliiveja
• 1-2 chiliä ilman siemeniä
• 0,5 dl aurinkokuivattua tomaattia
• 1 sipuli
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 porkkana (100 g)
• 1 sellerinvarsi (100 g)

Isketään kaikki rojut pienissä erissä blenderiin tomaatteja lukuunottamatta. Porkkana ja selleri ovat tuomassa pientä rakennetta mukaan, tomaateista taas saadaan kosteutta. Oliivit ja aurinkokuivatut tomaatit öljyineen antavat hieman tahnamaista muotoa sotkulle. Täytteestä ei kannata kuitenkaan tehdä tahnaa, vaan blenderia käytetään sykäyksittäin, jotta kamoista tulee riittävän pientä.

Hienonnettu täyte isketään oliiviöljytylle pannulle ja annetaan lämmitä, sekoitetaan pieneksi kuutioidut tomaatit mukaan. Sekoitellaan seosta kunnes mausteet ja chili ovat sekaisin sekä sipulit ovat pehmenneet, ehkä noin 15 minuuttia.

Pasteijointi

Tämä oli mulle homman hankalin osuus, mutta kolmannella kerralla homma alkoi onnistua. Otetaan taikina jääkaapista ja vaivataan pienessä määrässä jauhoja, jotta se on taas sileää. Taikinasta tehdään noin puolikkaan kananmuna tai golfpallon kokoisia palloja.

Pallot pyöritetään kevyesti jauhoissa ja ainakin minä onnistuin saamaan niistä kohtuullisen pyöreitä seuraavalla metodilla:

• lyödään kaulin keskelle palloa ja pyöräytetään edestakaisin kerran niin, että taikinan "päät" osuvat yhteen
• irroitetaan puolipallo kaulimesta ja toistetaan sama kohtisuoraan edellistä suuntaa kohden
• toistetaan taas kääntelemällä vaikka 45 astetta kerralla, kunnes taikina on noin 2 milliä paksu ja lätty on melkein ympyrä

Täydellisen tasaisia ympyröitä ei tarvitse tehdä, koska taikina venyy aika hyvin kun sen tempaisee täytteen yli. 

Valmiit taikinalätyt asetetaan leivinpaperin päälle ja jokaisen keskelle lisätään pari reilua teelusikallista (tai noin puoli ruokalusikallista) täytettä. Lätyn reunat voidellaan noin 0,5 cm leveydeltä kananmunalla (liimaa pasteijan kiinni). Seuraavaksi lätyn reunat painetaan täytteen yli siten, että muodostuu pasteijan muotoinen puolipallo. Pasteijan päällinen voidellaan kananmunalla, jotta saadaan kullanruskea väri. Nyt reunan voi painella kiinni haarukalla. Tämä on helpompaa kananmunauksen jälkeen, koska haarukka ei tartu niin helposti kiinni. Toistetaan kunnes taikinaa ei ole jäljellä.

Satsista tulee noin kaksi pellillistä pienehköja pasteijoita. Jos haluaa brittityylisiä lounaspasteijoita (kuten ensin tein), niin tuplataan vain taikinapallon koko.

Paistetaan 200-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia (+-5), kunnes pinta on kullanruskea. Valmiita tuotteita voi huoletta pakastaa, pasteijan pinta ei ole sellainen voitaikinan höttöinen, vaan kovan rapea. 

Pasteijoiden seuraksi sopii hyvin maustettu kermaviili ja kurkkulohkot.

Lampaanviulu

Pääsiäisenä tuli kokattua viimeinen pala viime vuonna ostettua lampaan puolikasta: viulu. Taas kerran yhdistelin paria reseptiä kun en osannut päättää. Lisukkeina lampaalle olivat haudutettu hapankaali ja valkosipulikermaperunat, sekä jälkiruokana ananaspirtelö. Salaattina oli simppeli kurkku-tomaatti-roomansalaatti-paprika-mozzarellasalaatti vinaigretella.

Lampaan valmistus

• 1 (pakastettu) lampaanviulu n. 2 kg

Suolaliemi

• 2,5 litraa vettä
• 2,5 dl suolaa
• 0,5 dl sokeria

Mausteseos

• 4 valkosipulinkynttä
• 1 tl merisuolaa
• 2 tl korianteria
• 2 tl juustokuminaa
• 2 tl paprikaa
• 0,5 tl chiliä
• 175 g voita

Lammas ensin tuoresuolataan. Liemi tehdään tämän ohjeen mukaan, muttei marinoida loppuun asti. Eli liuotetaan suola ja sokeri 2,5 litraan vettä. Kaadetaan liemi vahvaan pussiin (tai riittävän isoon kaukaloon) ja työnnetään viulu perään. Annetaan suolaantua jääkaapissa 24-36 tuntia, jolloin viulu myös sulaa. Tästä mun mielestä tuli ihan riittävän suolaista, mutta kait sitä voi jatkaa pidemmällekin.

Kun lammas on paistovalmis, tehdään taas tämän ohjeen mukainen maustevoi, joka hierotaan lampaan pintaan. Simppelisti mausteet ja valkosipuli hierotaan morttelissa tahnaksi ja sekoitetaan huoneenlämpöiseen voihin. Mä käytin ohjetta reippaammin chiliä, mutta siitä tuskin on haittaa. Liha hierotaan voiseoksella ja työnnetään jääkaappiin marinoitumaan 3-4 tunniksi.

Lammas työnnetään 225-asteiseen uuniin ja paahdetaan seuraavan algoritmin mukaisesti:

1. kypsennä 20 min 225 asteessa; käännä ja valele pinta pannulle kertyneellä nesteellä
2. kypsennä 15 min 225 asteessa; käännä ja valele pinta uudestaan
3. kypsennä 2-2,5 tuntia 175 asteessa; käännä ja valele lammasta 30-45 minuutin väleinä

Kolmannessa kohdassa kannattaa lampaaseen tökätä paistomittari. Lampaan lihan kypsyys menee samoin kuin naudalla; 60 asteessa puolikypsä, 70 asteessa lähes kypsä ja täysin kypsä 75 asteessa. Onnistuin osumaan 70 asteeseen, jolloin liha oli pinnalta jo täysin kypsä, mutta sisältä vielä vähän punertavaa.

Melko onnistunut setti, vaikka itse sanonkin. Tuo mausteseos on oikein toimiva ja suolaus tekee lihasta läpikotaisin mausteista. Lampaasta riittäisi varmaan kahdeksalle hengelle kevyesti. Seuraavassa jorinassa esitellään mitä lampaanjämistä saa aikaiseksi.

Jälkiruoka

Ananaspirtelö on simppeli ja raikas jälkiruoka. Siihen tarvitaan suunnilleen seuraavat määrät aineksia neljälle hengelle:

• 1 pieni purkki tölkkiananaita
• 4-5 dl jäätelöä
• n. 1 dl maitoa
• tujaus lime-mehua
• tujaus vodkaa

Jäätelö kuutioidaan. Ananaat työnnetään mehuineen blenderiin ja annetaan soida; jäätelöt lisätään pienissä erissä perässä. Lopuksi ohennetaan maidolla sopivan pirtelömäiseksi, en nyt muista kuinka paljon sitä oikeasti tarvittiin. Mikä tahansa muukin neste käynee, kuten kerma, kivennäisvesi tai vaikka siideri. Vodkaa lisäsin asioiden piristämiseksi, vaikka henkilökohtainen marinointi alkoi jo muutenkin olla kunnossa. Tämä on näppärä jälkiruoka kun ei oikein muuta jaksaisi, mutta ateria pitää jotenkin päättää. Mausta tulee ilman limeäkin mainion raikas - sopii hyvin kesään.

Oikeasti käytin tuoretta ananasta, mutta siitä annoksesta tuli turhankin kuituinen. Ilmeisesti sokeriliemessä kuidut pehmenevät, joten säilötystä ananaasta tehtyä lopputulosta on helpompi nieleskellä. Ja kyllä, poistin kuivan keskiosan.

Röyh.

Maailman paras jauhelihamauste

Tämä pitää dokumentoida niin kauan kuin vielä muistan tällaista tehneeni. Normaalisti olen käyttänyt ihan jauhelihamaustetta, jossa on paljon samoja aineksia, mutta tämä yhdistelmä tuntuu potkivan kaikkein parhaimmin.

• 400 g jauhelihaa
• 2 tl juustokuminaa
• 2 tl korianteria
• 2 tl basilikaa
• 2 tl persiljaa
• 2 tl chilijauhetta
• 2 tl salviaa
• 2 tl suolaa
• 2 tl mustapippuria
• 2 tl kurkumaa (värin vuoksi)
• (2 rkl tomaattipyreetä)
• (2 tl meiramia)
• 2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
• 1 sipuli (100 g) hienonnettuna
• oliiviöljyä sipulien kuullottamiseen

Maustemäärät ovat hieman sinnepäin, suunnilleen tuossa suhteessa niitä tuli viskottua. Kannattaa ehkä aloittaa yhdellä teelusikallisella, sillä osa mun mausteista saattoi olla jo nuutuneita (ainakin korianteri). Kaikki mausteet myös ovat kuivattuja ja jauhettuina tai myllystä.

Kantavana voimana ovat tietenkin suola, juustokumina ja korianteri, mutta ne eivät lopulta erotu kovin voimakkaasti. Ilman salviaa maku jäi jotenkin lyhyeksi (tai miten sen nyt sanoisi), salvian kanssa toimii. En nyt millään muista käytinkö meiramia, mutta taisi sitäkin olla - ainakin sikanautaan kannattanee laittaa lisäksi. Tomaattipyree ei ole pakollista, mutta siitä tulee hieman makeaa happamuutta mukaan.

Jauheliha nyt ruskistetaan kuten yleensäkin; kuullotetaan hienoksi silputtu sipuli ja valkosipuli, isketään huoneenlämpöinen jauheliha pannulle, ruskistetaan "puoliksi" ja lisätään mausteet, käännellään ja paistetaan valmiiksi.

Kun joukkoon lisää pari purkkia (á 400 g) tomaattimurskaa, kanaliemikuution ja 15-30 minuuttia keittelyä, saa mainion peruspastakastikkeen.