Joulusafkat, omenalla täytetty kalkkunarulla

No niin. Eilen keiteltiin perunat ja lantut, sekä imellytettiin perunalaatikkoa yön yli. Nämä ovat aivan perusreseptejä, resepteiksi valitsin tällä kertaa ne, jotka Google ensimmäisenä päätti näyttä, eli seuraavat:

• "Suvisusannan" lanttulaatikko
  
• Jaakko Kolmosen imellytetty perunalaatikko
  
• Joulu.infon rosolli
  

Lanttulaatikkoon en lisännyt siirappia, sillä laatikko tuntui jo muutenkin melko makealta. Valkopippuria taisi tulla hieman liikaa, vastajauhetussa olikin yllättäen potkua. Perunalaatikkoon sen sijaan lisäsin siirappia pitkästä - yli 10 h - imellyttämisestä huolimatta. Sain sen just uunista ja maku ei vieläkään ole erityisen imelä, mutta eipä sen ällömakeaa tarvitsekaan olla. Vissiin "suomalainen uuniperuna" ei ollut paras vaihtoehto. Rosollista en edes pidä, mutta vaimo sitä haluaa, niin tehdään saman "eka hitti" -linjan mukaisesti. Ainakaan tähän versioon ei lisätä anjovista tai mitään muutakaan järjenvastaista.

Varsinainen clue päivälle onkin kalkkunarulla riisi-omena-selleritäytteellä. Täyte on perijenkkiläistä, mutta rulla taas on sovelma joskus Etiketti-lehdestä löydetystä virityksestä (gorgonzolaa ja jotain rullattuna kalkkunaan). Viime vuonna tein yhden version molempia parin kilon kalkkunarullasta, koska kokonaista filepalaa ei ollut enää ostohetkellä Citymarketissa. Jenkkiversio voitti. Seuraavassa SI-järjestelmällistettynä resepti ensin omaksi ilokseni, täsmentelen sitä myöhemmin jos tulee tarve.

Klasun rautakaupassa myydään näppäriä teräksisiä mittoja, joissa on sekä imperialistiset yksiköt että moderniin maailmankuvaan kuuluva järjestelmä edustettuna samoissa kuorissa. Melkein mieluummin kuitenkin konvertoin erikseen, sillä rapakontakaiset vähämieliset ystävämme mittailevat nesteitä sekä unsseissa että kupeissa. Googlen kanssa onneksi konversio onnistuu helposti, jos ei ole vanhaa kunnon units -ohjelmaa käsillä. Typotetaan esimerkiksi "1 cup in dl" ja katsotaan mitä saadaan tulokseksi.

Omenatäytteinen kalkkunarulla

Alkuperäinen resepti on täällä kokonaiselle kalkkunalle, tämä on enemmän tai vähemmän mukaelma. En jaksanut skaalata yksiköitä kokonaisiin deseihin, laitetaan hieman tuohon suuntaan. Määrä on noin viiden kilon kalkkunan täytteeksi, mutta tehdään tämän määrien mukaan sillä vaikka täytettä jäisikin yli, niin se on mainio lisuke.

• n. 1 kg kimpale kalkkunan filettä
• 4,2 dl vähäsuolaista kanalientä 
• 1,2 dl omenamehua (käytetään kahdessa osassa)
• 0,5 tl suolaa
• 2,4 dl riisiä (alkuperäisessä on tummaa riisiä, sen keittelyyn menisi koko terveys)
• 0,7 dl rusinoita (vaaleita)
• 1,2 dl hienoksi hakattua varsiselleriä
• 1,2 dl hienoksi hakattua sipulia
• 1 rkl voita
• 2,4 dl hapanta omenaa
• 1/4 tl pippuria
• 3/4 tl salviaa
• 1/4 tl timjamia
• ripaus meiramia
• ripaus mausteneilikkaa

Näistä jälkimmäiset mausteet (pippuri, salvia, timjami, meirami, mausteneilikka) ovat jenkkien käsitystä "poultry seasoning" maustesekoituksesta, eli osapuilleen siipikarjamausteesta. Koitetaan tätäkin.

Kuullotetaan hetki riisiä öljyssä (tämä on vakiotapa, tuntuu tulevan aina parempaa näin) ja lisätään kanaliemi (1 kuutio + 4,2 dl vettä) ja 0,7 dl omenamehua rusinoiden kera ja keitellään kypsäksi. En lisää suolaa, koska kanaliemessä on sitä useimmiten tarpeeksi.

Kuullotetaan silputtu selleri ja sipulit voissa noin 2 minuutin ajan, lisätään omenakuutiot ja sekoitellaan vielä 3 minuuttia, kunnes kaikki ovat pehmeitä. Sekoitetaan riisiin loppujen mausteiden ja lopun omenamehun kera.

Kalkkunakimpaleesta pitäisi saada rulla. Etikettilehden ohjeen mukaan ensin leikataan rintaan viilto pituussuunnassa niin, että toiselle puolen jää paksuhko nivel pitämään lihaa kasassa. Käännetään pala ja tehdään vastakkaiselta puolelta vielä viillot siten, että muodostuu haitari. Laitetaan pöydälle paperin päälle ja nuijitaan kevyesti ohueksi levyksi. Levitetään täyte tasaisesti ohueksi kerrokseksi ja kaavitaan koko komeus rullalle. Sidotaan kiinni - kaupasta saa näppäriä silikonisia sitomisvälineitä, jotia voi käyttää useamman kerran. Jos ei meinaa pysyä kasassa, niin olen varustautunut askilla coctail-tikkuja.

Koitetaan mitä saadaan kasaan.

Ja koitettiinhan. Linnun rinnan rullaaminen olikin odotettua haastavampi operaatio, sillä elukka joko ei ollut kasvanut tasaisesti tai kyseinen pala oli aaaaaavistuksen verran vinoon sahattu. Joka tapauksessa, leikkelinkin haitarikuviota poikittain, taoin lihan sileäksi, suolasin pinnan kevyesti ja "täytin" täytteellä - sitä taisi kulua melkein kolme kauhallista. Koko hommaan tuhraantui reilut kaksi tuntia (tein kyllä rosolliaineksetkin samalla), eikä vähiten siksi, että tarvittavat rusinat olivat joko kaupan hyllyllä tai viime vuotiset "pilaantuneina" poistettu kierrosta. Onneksi on 24H Nesteitä.

Kalkkuna oli melkoisen helppo sitoa silikoninaruilla rullaksi (pysyi jopa kasassa!). Paistoin rullaan mukavan pinnan pannulla ja laitoin uuniin, varmaan tuo on parissa tunnissa valmis. Parin jämälihapalan kanssa tehdyn makutestin perusteella tästä tulee varsin onnistunut viritys. Seuraavan kerran taidan tehdä tätä kun on niin paljon syöjiä, että voi täyttää koko kalkkunan.

Kastikkeeksi taidan viritellä rosollikasvisten keitinliemestä, kalkkunan paistoliemen jämistä, voista, sinapista ja tujauksesta kermaa jonkinlaisen kastikkeen. Keitinlientä jäi noin 5 dl, keittelen sen salottisipuleiden, laakerinlehden ja timjamin kera hiljaa kokoon ja katsotaan minne joudutaan.

Kanaa ja vihanneksia tulisessa hapanimeläkastikkeessa

Koska perunat ja lantut ovat vieläkin raa-alla päällä ja lasissa on portviiniä, plogataan nyt vielä tämäkin, Ensimmäisen yrityksen hapanimeläkastikkeen kanssa tein Ken Homin "Kiinalainen wokki - kiinalaisen keittiön parhaat" -kirjasta. Se oli masentavan monimutkainen. Tämä resepti on intternetin suosiollisella avustuksella mukaeltu viritelmä, joka ei ole ihan yhtä hyvän makuista, mutta melkoisesti helpompi tehdä - ja vaatimattomammilla raaka-aineilla.

Aineisto
tekoaika: 20 min

• 400 g kanan tai kalkkunan rintafileitä
• 1 punainen paprika
• pari pientä porkkanaa
• pieni parsakaali tai puoli pussillista vihreitä papuja tai sokeriherneitä
• 2 tlk ananaskuutioita, jossa siis on 2 dl ananasmehua
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl sherryä
• 2 rkl sokeria (tai hunajaa hieman enemmän)
• 1-2 rkl viinietikkaa (2 on melkein liikaa mun mielestä)
• 2 rkl seesamiöljyä
• 1-2 cm inkivääriä raasteena
• 1 salottisipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl peruna/maissijauhoa + 2 rkl vettä suurusteeksi
• basmati- tai jasmin-riisiä neljälle haudutettuna

Viipaloidaan rintafileet sopiviksi tikuiksi tai sitten suikaleiksi (valmiit suikaleet ovat ihan hirvittävää kuraa, käytin hunajamarinoituja koska muuta siedettävää ei ollut tarjolla). Suolataan ja paistetaan kypsiksi ja jätetään odottelemaan. Suikaloidaan porkkanat ohuiksi suikaleiksi hieman vinottain, jotta niistä tulee jännän näköisiä. Paprikasta tehdään neliöitä ja parsasta ehkä peukalonpään kokoisia paloja. Herneiden ja papujen kanssa voi käyttää mielikuvitusta, nämä on valittu vain jännän väriyhdistelmän takia. Porkkanoita keitetään nelisen minuuttia (jos parsaa, niin yhtä kauan) ja sitten lisätään paprikat. Tarkoituksena on saada tavarasta lähes al denteä, kasvikset kypsyvät vielä hivenen lopuksi kastikkeessa. Nopeammin kypsyvät lisätään myöhemmin. Valutetaan kasvikset heti kun ensimmäiset ovat kypsymässä ja jätetään odottamaan kastiketta.

Laitetaan riisi hautumaan kannelliseen pataan tai paistokasariin. Kuullotetaan kolmisen desiä riisiä seesamiöljyssä, lisätään sitten vettä noin kaksi kertaa riisin pinnan ylle. Annetaan kiehua ilman kantta kunnes pinta on lähes kraatereilla, mutta riisi on vielä selvästi löysää. Laitetaan kansi päälle, pienennetään teho jonnekin kolmosnopeuden tietämiin ja riisi on kypsää osapuilleen kastikkeen kanssa samaan aikaan (tai kunnes se on irtoavaa tai hieman tahmaista). Dokumentoidaan tämäkin, koska jengin on niin kovin vaikean tuntuista saavan järkevää riisiä aikaiseksi.

Kasariin tai vastaavaan sopivaan kastikekippoon silputaan salottisipuli ja valkosipulit pieneksi silpuksi, sekä raastetaan raastetaan päälle inkivääriä. Kuullotetaan parissa ruokalusikallisessa seesamiöljyä - ei saa missään tapauksessa ruskistaa tai polttaa. Kaikki muutkin mausteet ja sopivasti chiliä, etikkaa tarvitaan, mutta pari ruokalusikallista on ollut aina liian etikkaista mun makuun. Mulla ei ollut sherryä käsillä, mutta korvasin toisen desin ananasmehua tällä kertaa valkkarilla, koska sitä sattui olemaan hollilla. Ainakin toisen ananaspurkin sisältö lisätään kastikkeeseen myöhemmin, kaksi on ehkä liioittelua. Tee vaikka jälkiruoka niistä: ananaat pannulle, hunajaa, paahdetaan, jäätelöä - om nom nom. 

Haudutellaan ehkä viitisen minuuttia, mulla meni hieman kauemmin, koska koitin pienennellä etikkaisuutta. Sekoitetaan 2 rkl vettä ja 1 rkl perunajauhoa hyvin ja lisätään ohuena norona ja sekoitetaan, kiehautetaan hieman kunnes kastike sakenee. Lisätään kasvikset (ml. ananaat) ja kanat kastikkeeseen - syödään. Estetiikasta välittävä tai vähemmän nälkäinen olisi jättänyt sipulit ja ehkä inkivääritkin isommiksi palasiksi ja sitten siivilöinyt kastikkeen ennen suurustamista.

Verbaalisesta iloittelusta huolimatta koko värkin saa kasaan samassa ajassa kun riisi hautuu, eli noin vartissa ja säätöineen 20 minuutissa.

Tomaattipastaa paahdetulla pepperonilla

Puranpa alkuviikolta plogaamatta jäänyttä sumaa, ennen huomisen virittelyjä. Tänään tuli syötyä ähkyksi vanhempien luona melko perinteisen kaavan mukaan; huomenna jatkuu, mutta täysin omilla virityksillä. Vain viini ja mahd olut on jonkun muun tekosia (ja ehkä konjakki ja viskikin).

Tämän pastanpohja taisi olla lisukkeena 30 minute meals -kokkiohjelmassa, joka muuten on aivan rasittavan huono. Liv (sorruin noiden kokkiohjelmien tuijotteluun duunin jälkeen) vielä näyttää kaikkia vähintään kuudetta kertaa uusintana. Tämän ohjelman rouvasihminen, ja kuten parissa muussakin jenkkiohjelmassa, vääntää englantia niin hirvittävällä aksentilla, ettei sitä aivan täysin päin kestä. Mutta täm kuitenkin tarttui kouraan. Paahdettu pepperoni (tai meetwursti) on taas oma viritys, joka keksittiin joskus sfnetin syövereistä.

Tämä on mainiota kamaa, maistuvaa ja nopea tehdä. Aineet ovat taas vähän sinne päin, mutta näin se taas viimeksi tuli tehtyä.

Ohje
Aktiivista kokkausta 15 min, yhteensä 30 min.

• rasiallinen luumu/kirsikkatomaatteja (tai isompiakin paloina se 150-200 g)
• puolikas (tai miksei kokonainenkin) valkosipuli, tai pari yksikyntistä
• pastaa 2-4 hengen tarpeisiin
• 1 paketti (150 g?) pepperonisiivuja (sitä makkaraa) tai meetwurstia
• tuoretta basilikaa puolisen nippua (tai vaikka kokonaankin)
• oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, ehkä pieni tujaus chiliäkin

Parasta tässä on, että valkosipulia ei tarvitse kuoria. Huuhdellaan tomaatit ja laitetaan isohkoon uunivuokaan, tujaus tai parikin oliiviöljyä ja hieman suolaa päälle. Pistetään valkosipuli kokonaisena mukaan. Hoksaavaisempi lämmitti uunin jo tässä vaiheessa 200 asteeseen, jonne koko satsi sujautetaan noin 15-20 minuutiksi. Homma on valmista kun tomaatit ja valkosipulit ovat pehmeitä. Tomaatit voivat kärventyä, valkosipuli ei - silloin se muuttuu ikävän kitkeräksi.

Noin kymmenen minuutin paahduttamisen kohdalla pastan on syytä ollut jo olla kiehumassa, jotta se valmistuu lähes samaan aikaan tomaattien kanssa. Jätetään pasta hieman al denteä raaemmaksi, koska se kypsyy vielä myöhemmin. Sitten paahdetaan pepperoni mikrossa. Isolle ruokalautaselle laitetaan pari kerrosta talouspaperia ja tämän päälle pepperonit. Mikrotetaan 2-3 minuuttia, kunnes pepperonit ovat rapeita. Talouspaperi imee ylimääräiset rasvat, jolloin ne myös pysyvät rapeina (millään kevytversioilla ei siis pidä mennä hölmöilemään, maku jää paahteluiden jälkeen kammottavaksi). Pienen jäähtymisen jälkeen - eli juuri sen jälkeen kun pasta on valmista - silputaan pepperonit hieman pienemmäksi rapeaksi murskaksi.

Kun kaikki on melkein pykälässä valmistumisen puolesta, poistetaan valkosipuli tomaattien huomasta ja leikataan jompikumpi (ehkä suipompi) pää pois. Puristetaan valkosipulien pehmeät sisukset tomaattien sekaan. Tahnan pitäisi olla lähes voimaista, eikä se oikeastaan maistu valkosipulille, vaan on erityisen pehmeää. Murskataan tomaatit haarukalla tai perunamuusaimella ja sekoitetaan hyvin, maustetaan pippurilla ja suolalla ja ehkäpä chililläkin (tuoreen chilin kera tämä on kuin penne arrabbiatta). Silputaan joukkoon basilikaa ja kaadetaan valutettu pasta päälle. Sekoitetaan kunnolla ja annetaan jäähtyä parisen minuuttia, pasta imee loputkin mehut tomaateista. 

Sekoitetaan pepperonit vasta nyt mukaan, niin ne pysyvät rapeina. Syödään. Neljän hengen annos riittää kahdelle juuri ja juuri, vaikka vatsa, järki, energiamittari ja marttakerho muuta väittäisivätkin.

Tattaripuurovehnäleipä

Keittelin epähuomiossa ylimäärin tattaripuuroa ja tein jämistä leipää. Sehän onnistui.

• 2-3 dl tattaripuuroa
• 2 dl vettä
• 5-6 dl vehnäjauhoa (tää tuli kokeiltua)
• 1 tl suolaa
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä (tms. sopiva tujaus)

Tein leivän leipäkoneen taikinatoiminnolla. Puuro, nestemäiset aineet sekä sokeri ja suola (+ mahd. mausteet) pohjalle, kasataan loput jauhot keoksi päälle, tehdään kekoon pieni kuoppa ja lisätään siihen pari teelusikallista kuivahiivaa. Käynnistetään taikinaohjelma; noin 1,5 tunnissa pitäisi olla kohotettu leipätaikina valmis. Tämä resepti on juuri tuollaiseen isoon leipäkoneeseen sopiva. Lisäsin ensin kolme tai neljä desiä jauhoja ja ekan vatkaamiskerran jälkeen lisäsin vielä pari-kolme ja aloitin ohjelman alusta, tämä tuntui toimivan.

Kaavitaan taikina limpun muotoiseksi möykyksi pellille ja tehdään taikinaan pari viiltoa. Taikinan pitäisi olla löysähköä. Lämmitetään uuni 200 asteeseen ja leipä voi vielä kohoilla uunin lämpeämisen ajan. Paistellaan noin tunnin ajan, leipä on kypsä kun sen koputtelusta kuuluu ontto ääni.

Mutta mausta olin oikein positiivisesti yllättynyt. Maku on miedohko ja rakenne sellainen pehmeä, mitä on tottunut saamaan kaupasta tai aivan tuoreesta leivästä. Täytyy selkeästi tehdä uudelleen. Vielä kun keksisi miten oikeasti saa ohuen ja rapean kuoren kehitettyä (vedellä kastelu + kupillinen vettä uunissa ei kyllä tunnu mulla toimivan lainkaan, kuten ei myöskään pyyhkeeseen kääriminen).

Mozzarellakanaa ja juurespataa

Nämä viritykset tuli tehtyä jo viime viikonloppuna, mutta enpä ole ehtinyt plogin ääreen. Gordon Ramsayn F-word on mainio sarja, kokkausta, kisaa ja sähellystä. Yksi mainioista esitellyistä resepteistä oli leivitetty kana salaatilla ja mozzarellalla. F-wordin sivuilta löytyy tarkemmat ohjeet, tämä oli taasen oma näkemys. Lisukkeeksi tein muusin sijaan mainioita haudutettuja juureksia, koska niitä kerran teki mieli. Muusi ehkä toimisi paremmin.

Mozzarellakana
valmistelut 20 min, toteutus 40 min

• 2-4 kanan rintafilettä
• rasiallinen luumutomaatteja
• mozzarellapallo tai parikin
• parmesaania
• tuoretta basilikaa
• pari salottisipulia
• valkosipulin kynsi
• 1 kananmuna
• 1 rkl maitoa
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl jauhoja
• suolaa, pippuria, basilikaa

Lämmitetään uuni 200 asteeseen. Kanat kannattaa tehdä vasta kun pata on melkein valmis, koska tämä on nopea operaatio.

Alkuperäisessä fileet olivat hyvin ohuita tai halkaistiin kertaalleen, niin että niistä tuli leveä ja ohuehko lätty, minä en jaksanut. Maustetaan fileet suolalla ja pippurilla (jauhojen suolaaminen / maustaminen lienee helpointa), pyöritellään fileet ensin jauhoissa, sitten vatkatussa kananmunassa, johon on lisätty maitoa, ja lopuksi korppujauhoissa. Paistetaan rapeaksi pinnalta, parisen minuuttia ehkä, ja sitten uunin levylle odottelemaan salaattia. Jos rasvaa tuli käytettyä kunnolla, niin kannattanee kuivata paperilla, jottei pinta pehmene.

Tehdään täytesalaatti; silputaan salottisipuli ja valkosipuli,  kuullotetaan oliiviöljyssä ja lohkotaan luumutomaatit päälle. Maustetaan suolalla ja pippurilla kevyesti. Alkuperäisessä käytettiin kuivattua basilikaa, mä käytin pakastimesta silputtua tuoretta. Haudutellaan kunnes tomaatit ovat pehmeitä.

Tomaattikastike kasataan keoiksi rintapalojen päälle ja päällystetään mozzarellasiivuilla. Päälle raastetaan parmesaania. Uuniin 8 minuutiksi, kunnes mozzarella on tasaisesti sulanut ja saanut väriä.

Juurespata kuohuviinissä

Tätä tehtiin vuosikausia sitten hirvenlihapullien lisukkeeksi. Hirvenlihapullat olivat mainioita, mutta tätä tuli santsattua enemmän. Varmaan kuohuviinin makeus ja pieni mausteisuus potkivat sopivaan hermoon.

• neljä keskikokoista kiinteää perunaa (jauhoiset toimivat myös, niistä tulee vain paksumpi liemi, mutta peruna sitten hajoaa joukkoon eikä ole niin esteettisen näköistä)
• 3-4 porkkanaa
• 100-150 g lanttua
• pari palsternakkaa (ehkä 125 g)
• 1 purjosipuli
• puolikas bataatti (saman verran kuin perunoita)
• 5 cm inkivääriä (ainakin)
• 1 plo (tai vähän vajaa) makeaa tai puolimakeaa kuoharia (0,5 l riittää)
• (pari laakerinlehteä, kanelitanko)
• 1 kanaliemikuutio

Juuresten määrä on heitetty ihan hatusta, mutta vajaa kilo sälää oli, eli suunnilleen kolmen litran pata tuli täyteen. Kuoritaan ja paloitellaan juurekset reilun kokoisiksi palasiksi, kannattaa tehdä ainakin parin sentin kimpaleita. Inkivääri raastetaan joukkoon tai silputaan hyvin pieneksi, muuten syödessä saadaan pieniä pistävän makuisia mausteisia ylläreitä suuhun, mikä ei ole oikeastaan lainkaan mukavaa. Purjosipulin renkaat ja nopeimmin kypsyvät juurekset (bataatti, porkkanat) tulevat päällimmäiseksi, jolloin ne lähinnä höyrystyvät.

Kaadetaan pullo kuoharia päälle ja lisätään mausteet. Kanaliemen sijaan voi varmaan lisätä myös vaikka 10 mustapippuria, mutta niitä on hankala kauhoa pois padasta. Pata peittyy noin puoliksi, mikä on ihan ok. Kiehautetaan ja annetaan hautua kypsäksi, ehkä noin 30-40 minuuttia. Kannattaa tökkiä välillä, ylikypsinä vihannes kuin vihannes on kammottavaa.

Encore

• juurespadan jämät
• 4-5 jauhoista perunaa
• 1-2 kuivaa chiliä tai hieman jauhetta
• 0,5 l vettä (riippuu juuresten määrästä)
• 0,5 - 1 dl kermaa

Vaikka juurespataa tuntuu tulevan reilusti, siitä saa loistavan keittopohjan seuraavaksi päiväksi tai parin päivän  kuluttua. Keitetään perunat kypsiksi reilussa 0,5 litrassa vettä. Ei heitetä vettä mäelle, vaan kaadetaan juureskuutiot päälle ja annetaan lämmitä. Soseutetaan tai muusataan juurekset, lisätään tujaus kermaa pehmittämään keittoa. Sitten vain syödään, mausteinen ja hieman kermainen peruna maistuu loistavalle. Mä laitoin 2dl kermaa, mutta se oli liioittelua.

Hapankaalivuoka

Tänään jouluruokailemme ruotsalaisen kaverin luona ja sinne on ollut tapana tuoda jotain omia kokkailun tuotoksia. Tällä kertaa toteutetaan parin vuoden takainen keksintö: hapankaalivuoka. Tämäkin resepti taisi löytyä nyysseistä takavuosina. Lisäksi viedään yksi purkki aiemmin viikolla tehtyä sinappia. Sehän onnistui sittenkin, vaikka pelkäsin tavaran olevan liian etikkainen. Etikkaistahan se on, mutta että liian... ei sentään, mutta aion silti puolittaa etikan määrän ensi kerralla. Maku on voimakas, himan makeahko ja jälkipotkuinen ja tulinen. Toimii mainiosti kinkkuleivän päällä.

Resepti on helppo:

• 900 g purkki venäläistä hapankaalia (400 g itse tavaraa)
• 2 dl kermaa (kuohukermaa tai mitä tahansa haudutusta kestävää kermaketta)
• juustoraastetta päälle (mozzarella pitsajuusto on varsin ok)

Valutellaan ensin hapankaalista liiat nesteet pois ja puristellaankin vielä oikein kunnolla. Sotketaan hapankaali ja kerma sekaisin vuokaan ja päällystetään juustolla. Uunitetaan 175 tai jossain siellä päin noin tunnin ajan, kunhan vain juusto ei kärvene.

Hauduttaminen ja kerma pyöristävät hapankaalin makua mukavasti ja tämä nousi omaan jouluperinteeseen nopasti, vaikkei ehkä niin jouluruoka täällä päin olekaan. Sopii hyvin kinkun ja kalkkunan, sekä muun makumyrskyn mukaan.

Pekonitomaattikeitto ja tattaririeska

Tänään illalla pitäisi mennä jouluruokailemaan kaverin luo ja sen vuoksi voisi lounastaa kevyesti. Olen pidemmän aikaa himoinnut tomaattikeittoa ja Pastanjauhanta-blogista löytyi jälleen kerran ratkaisu. Pekonin kanssa vain ei voi epäonnistua.

Yllä mainittu resepti oli sen verran toimiva, etten nyt lähde listaamaan sitä uudestaan. Lihaliemen sijaan käytin kanalientä, jauhojen sijaan murustin joukkoon kuivan leivän, käytin hieman enemmän tomaattia (pari tuoretta kun oli hollilla), sekä sipulin kanssa paistelin pakastettua basilikaa ja kolme isoa kuivattua chiliä.

Tattaririeskan ohje taas löytyi yllättäen tattaripuurohiutalepaketin kyljestä. Koko lyhykäisyydessään se on seuraava:

• 3 dl tattarijauhoa
• 1 prk kermaviiliä
• 1 tl suolaa
• 30 g voisulaa

Sekoitetaan aineet yhteen ja annetaan turvota kunnes uuni on lämmennyt 250 asteeseen. Levitetään taikinasta pyöreä lätty pellille ja leikataan se pitsaleikkurilla valmiiksi lohkoiksi. Paistetaan 15 minuuttia, kunnes leipä on ruskistunut hieman.

Tomaattikeiton takana on toinenkin ajatus: huomenna saattaa hieman huimata, joten lopun keiton voi käyttää pitsapohjassa kastikkeena.

Sinappia

Vuosikymmenen alkupuolella sfnet.harrastus.ruoka+juoma -ryhmässä pohdittiin hyvän sinapin ohjetta. Minä en silloin vielä juurikaan pitänyt sinapista, mutta yksi simppei sinappiohje jäi muistiin. Ryhmästä googlaamalla löytyy koko joukko muutakin ja keskustelua sinapin tekemisestä.

Joulusinappi

• 1 osa sinappijauhetta (Coleman's)
• 1 osa sokeria
• 1 osa kermaa
• 1 osa kananmunaa
• mausteeksi etikkakurkkujen lientä pari rkl + ehkä brandya tai konjakkia

Coleman's purkki on 2 dl, joten sen mukaan kun laskee, saa aineet kasaan. Kuivat aineet sekoitetaan ensin ja sinapista vispataan paakut pois, päälle sekoitetaan hiljaksiin kananmunat ja kerma. Keitellään liedellä vesihauteessa, tai riittävän paksupohjaisessa kattilassa, kunnes seos sakeutuu riittävästi ja tajunta alkaa hämärtyä. Lopuksi maustetaan etikkaliemellä ja konjakilla. Sinapista tulee varsin paksua, eikä erityisen esteettistä, mutta maku on kunnossa.

Mitään kauheaa tulilientä ei kannata sinappiin lisätä, koska se kyllä maistuu. Savuinen viski ei muuten toimi mun mielestä, vaikka muuten pidänkin viskistä enemmän kuin konjakista.

Mutta tällä kertaa tein hieman erilaisen virityksen. Sinappiahan voi tehdä melkein miten vain sotkemalla sinappijauhoa tai murskaamalla siemeniä johonkin nesteeseen. Nyt lähdettiin etsimään omaa sinappia. Tavoitteena oli osapuilleen saman makuinen kuin edellinen, mutta vähemmän makeutta ja enemmän liikkuvuutta. En pidä kovin vetelistä sinapeista, mutta veitsellä leikkaaminen on jo liioittelua.

Sinappi 1

Sekoitteluun menee 30 sekuntia ja keittelyyn ehkä 10-20 min

• 2 dl Coleman's jauhetta (1 prk)
• 1 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 0,25 dl mallasetikkaa
• 1 dl olutta
• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl konjakkia

Sekoitetaan ensin kuivat aineet ja vispaillaan paakut pois sinappijauheesta. Konjakkia ja hunajaa lukuunottamatta sekoitetaan nestemäiset aineet ja sekoitetaan huolellisesti. Kun seosta kuumennetaan, hunajan saa liukenemaan helpommin. Kun sinappi alkaa olla riittävän paksua, lisätään konjakki ja lämmitetään vielä hetki. Kovin paksua tästä ei varmaan saakkaan, mutta varsin sakeaa kylläkin. Sinappiahan ei ole mikään pakko kuumentaa, kuumentamatta saanee nestemäisempää sinappia.

Oluena oli Olvin Tumma täysmallaslager ja konjakkina Hennessy finest, eli niiden halvimpia tekeleitä. Kait se on sama mitä näiden sijaan käyttää, näitä nyt oli tällä erää hyllyssä. Viimeksi maustin sinappia viskillä (Bowmore Mariner muistaakseni), sitä edellisellä kerralla jollakin halvalla brandylla ja ensimmäisellä yrityksellä  pelkällä etikkaliemellä.

Maku oli varsin ok, mutta turhan etikkainen. Ehkä vain pari rkl olisi loppujen lopuksi riittänyt, mutta maku varmaan myös kypsyy kun sinappia pitää jonkin aikaa jääkaapissa. Alunperin käytin vain yhden desin sokeria,  keittelyn aikana maistellessa lisähunaja alkoi tuntua hyvältä idealta. Konjakkiakaan ei välttämättä tarvita, mutta se tuntui tuovan makeaa tukevuutta sinapin runkoon. Sinappi on varsin voimakas, ei ehkä tulinen. Se vaatisi chiliä, ehkä ensi kerralla voisi osan tulistuttaa chilijauheella.

Ensitestit keittokinkkuviipaleiden kera olivat varsin positiivisia, mun makuun liiallista etikkaisuutta lukuunottamatta. Seuraavalla kerralla varmaan puolitan etikan, tai vain maustan sillä lopuksi, ja lagerin sijaan käytän jotain stoutia tai portteria, vaikka Koffin Portteria.

Punajuuri-aurajuustojauhelihavuoka

Enpä ole hetkeen tehnyt mitään erityisempää, tai oikeastaan mitään muutakaan. Tänään tuli sitten viriteltyä hieman. Jossain reseptinhakumatkalla päädyin muistaakseni Kotilieden - tai vastaavan aviisin - sivuille ja törmäsin punajuurivuokaan. Sehän kuulosti hyvältä - lisäksi alkuviikosta duunipaikan ruokalassa oli vastaavaa viritelmää Aurajuustolla höystettynä. Paitsi, että juusto ei ollut Auraa, vaan jotain pistävänmakuista halpissotkua. Hyvä Sodexo, ikään kuin taso jo muutenkaan olisi kuin vain askeleen edellä koulun laitoskeittiötä.

Ylipäänsä jonkun muun juuston kutsumisesta Aurajuustoksi pitäisi vähintään sakottaa, mutta melkeinpä myös lyödä. Aurajuusto on melko pehmeä, kermainen, ja miedon makuinen sinihomejuusto, ja ainakin minun makuaistini mukaan muistuttaa melko vähän muita sinihomejuustoja. Ehkä Gorgonzolassa on sama maku. Mutta ainakaan siitä ei tule pistävän katkeraa.

Mutta joka tapauksessa laatikosta tuli varsin mainiota, vaikka se on tähän mennessä visuaalisesti kauheimman näköinen ateria, mitä on tullut tehtyä. Jos punajuuren korvaa keltajuurella, esteettisyys luultavasti paranee luultavasti, lisäksi valmistus on vähemmän sotkuista. Keltajuuri maistuu punajuurelle, mutta ei sotke ja, no, on keltainen. Citymarketissa näitä ainakin on näkynyt.

Resepti
Valmisteluun n. 15 min, uunissa 30-45 minuuttia

• 0,5 kg perunoita
• 0,5 kg puna- tai keltajuurta
• 2 dl ohrariisi-seosta (kuivana, keitetään)
• 0,5 kg (naudan) jauhelihaa
• 1 isohko sipuli (100-150 g)
• 1 paketti Aurajuustoa (170 g)
• 2 dl ruokakermaa
• 1 kanaliemikuutio
• 1 rkl jauhelihamaustetta (paprikaa, suolaa, mustapippuria, sipulijauhetta, valkosipulia, basilikaa)
• pari tl timjamia ja/tai rosmariinia

Ohrariisiseos keitetään ohjeen mukaan ja kanaliemikuution kera kypsäksi. Koska tähän menee noin 20 minuuttia ja 5 dl vettä, odotellessa ehtii raastaa perunat ja punajuuret. Raaste kannattaa kipata suoraan siivilään ja puristaa sekä valuttaa ylimääräiset nesteet pois, niitä tulee aika reilusti. Jauheliha ruskistetaan sipulin kera ja maustetaan. Jauhelihamauste osoittautuikin aika mainioksi valmismausteeksi, sillä siinä on kaikki keskeiset tarvittavat mausteet (ja toki natriumglutamaattia).

Kun riisiohra on kypsää, sekoitetaan kaikki ainekset, mausteet ja murustettu Aurajuusto sekaisin, sekä kaadetaan pari desiä kermaa päälle. Kerma ei ehkä ole välttämätöntä, mutta kun alkuperäisessä ohjeessa mokomaa oli, niin miksei tässäkin. Pieni pala Auraa kannattaa jättää koristeluun ja murustaa se vasta annoksen päälle. Laatikon maku on pehmeän makea ja sulamattomana tuosta saanee mukavasti särmää lisää.

Uunitetaan 30-45 minuuttia, tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Sitten vain syödään, punajuuri ja Aura sopivat mahtavasti yhteen. Laatikko on hyvin täyttävää - "hearty" sanoisi amerikkalainen - ja sopinee lihavammautuneellekin jos korvaa jauhelihan soijarouheella. Jos on proteiininen olo, niin kait sen voi vain jättää poiskin.

Seuraavaksi sinappia.