Joulusafkat, omenalla täytetty kalkkunarulla

No niin. Eilen keiteltiin perunat ja lantut, sekä imellytettiin perunalaatikkoa yön yli. Nämä ovat aivan perusreseptejä, resepteiksi valitsin tällä kertaa ne, jotka Google ensimmäisenä päätti näyttä, eli seuraavat:

• "Suvisusannan" lanttulaatikko
  
• Jaakko Kolmosen imellytetty perunalaatikko
  
• Joulu.infon rosolli
  

Lanttulaatikkoon en lisännyt siirappia, sillä laatikko tuntui jo muutenkin melko makealta. Valkopippuria taisi tulla hieman liikaa, vastajauhetussa olikin yllättäen potkua. Perunalaatikkoon sen sijaan lisäsin siirappia pitkästä - yli 10 h - imellyttämisestä huolimatta. Sain sen just uunista ja maku ei vieläkään ole erityisen imelä, mutta eipä sen ällömakeaa tarvitsekaan olla. Vissiin "suomalainen uuniperuna" ei ollut paras vaihtoehto. Rosollista en edes pidä, mutta vaimo sitä haluaa, niin tehdään saman "eka hitti" -linjan mukaisesti. Ainakaan tähän versioon ei lisätä anjovista tai mitään muutakaan järjenvastaista.

Varsinainen clue päivälle onkin kalkkunarulla riisi-omena-selleritäytteellä. Täyte on perijenkkiläistä, mutta rulla taas on sovelma joskus Etiketti-lehdestä löydetystä virityksestä (gorgonzolaa ja jotain rullattuna kalkkunaan). Viime vuonna tein yhden version molempia parin kilon kalkkunarullasta, koska kokonaista filepalaa ei ollut enää ostohetkellä Citymarketissa. Jenkkiversio voitti. Seuraavassa SI-järjestelmällistettynä resepti ensin omaksi ilokseni, täsmentelen sitä myöhemmin jos tulee tarve.

Klasun rautakaupassa myydään näppäriä teräksisiä mittoja, joissa on sekä imperialistiset yksiköt että moderniin maailmankuvaan kuuluva järjestelmä edustettuna samoissa kuorissa. Melkein mieluummin kuitenkin konvertoin erikseen, sillä rapakontakaiset vähämieliset ystävämme mittailevat nesteitä sekä unsseissa että kupeissa. Googlen kanssa onneksi konversio onnistuu helposti, jos ei ole vanhaa kunnon units -ohjelmaa käsillä. Typotetaan esimerkiksi "1 cup in dl" ja katsotaan mitä saadaan tulokseksi.

Omenatäytteinen kalkkunarulla

Alkuperäinen resepti on täällä kokonaiselle kalkkunalle, tämä on enemmän tai vähemmän mukaelma. En jaksanut skaalata yksiköitä kokonaisiin deseihin, laitetaan hieman tuohon suuntaan. Määrä on noin viiden kilon kalkkunan täytteeksi, mutta tehdään tämän määrien mukaan sillä vaikka täytettä jäisikin yli, niin se on mainio lisuke.

• n. 1 kg kimpale kalkkunan filettä
• 4,2 dl vähäsuolaista kanalientä 
• 1,2 dl omenamehua (käytetään kahdessa osassa)
• 0,5 tl suolaa
• 2,4 dl riisiä (alkuperäisessä on tummaa riisiä, sen keittelyyn menisi koko terveys)
• 0,7 dl rusinoita (vaaleita)
• 1,2 dl hienoksi hakattua varsiselleriä
• 1,2 dl hienoksi hakattua sipulia
• 1 rkl voita
• 2,4 dl hapanta omenaa
• 1/4 tl pippuria
• 3/4 tl salviaa
• 1/4 tl timjamia
• ripaus meiramia
• ripaus mausteneilikkaa

Näistä jälkimmäiset mausteet (pippuri, salvia, timjami, meirami, mausteneilikka) ovat jenkkien käsitystä "poultry seasoning" maustesekoituksesta, eli osapuilleen siipikarjamausteesta. Koitetaan tätäkin.

Kuullotetaan hetki riisiä öljyssä (tämä on vakiotapa, tuntuu tulevan aina parempaa näin) ja lisätään kanaliemi (1 kuutio + 4,2 dl vettä) ja 0,7 dl omenamehua rusinoiden kera ja keitellään kypsäksi. En lisää suolaa, koska kanaliemessä on sitä useimmiten tarpeeksi.

Kuullotetaan silputtu selleri ja sipulit voissa noin 2 minuutin ajan, lisätään omenakuutiot ja sekoitellaan vielä 3 minuuttia, kunnes kaikki ovat pehmeitä. Sekoitetaan riisiin loppujen mausteiden ja lopun omenamehun kera.

Kalkkunakimpaleesta pitäisi saada rulla. Etikettilehden ohjeen mukaan ensin leikataan rintaan viilto pituussuunnassa niin, että toiselle puolen jää paksuhko nivel pitämään lihaa kasassa. Käännetään pala ja tehdään vastakkaiselta puolelta vielä viillot siten, että muodostuu haitari. Laitetaan pöydälle paperin päälle ja nuijitaan kevyesti ohueksi levyksi. Levitetään täyte tasaisesti ohueksi kerrokseksi ja kaavitaan koko komeus rullalle. Sidotaan kiinni - kaupasta saa näppäriä silikonisia sitomisvälineitä, jotia voi käyttää useamman kerran. Jos ei meinaa pysyä kasassa, niin olen varustautunut askilla coctail-tikkuja.

Koitetaan mitä saadaan kasaan.

Ja koitettiinhan. Linnun rinnan rullaaminen olikin odotettua haastavampi operaatio, sillä elukka joko ei ollut kasvanut tasaisesti tai kyseinen pala oli aaaaaavistuksen verran vinoon sahattu. Joka tapauksessa, leikkelinkin haitarikuviota poikittain, taoin lihan sileäksi, suolasin pinnan kevyesti ja "täytin" täytteellä - sitä taisi kulua melkein kolme kauhallista. Koko hommaan tuhraantui reilut kaksi tuntia (tein kyllä rosolliaineksetkin samalla), eikä vähiten siksi, että tarvittavat rusinat olivat joko kaupan hyllyllä tai viime vuotiset "pilaantuneina" poistettu kierrosta. Onneksi on 24H Nesteitä.

Kalkkuna oli melkoisen helppo sitoa silikoninaruilla rullaksi (pysyi jopa kasassa!). Paistoin rullaan mukavan pinnan pannulla ja laitoin uuniin, varmaan tuo on parissa tunnissa valmis. Parin jämälihapalan kanssa tehdyn makutestin perusteella tästä tulee varsin onnistunut viritys. Seuraavan kerran taidan tehdä tätä kun on niin paljon syöjiä, että voi täyttää koko kalkkunan.

Kastikkeeksi taidan viritellä rosollikasvisten keitinliemestä, kalkkunan paistoliemen jämistä, voista, sinapista ja tujauksesta kermaa jonkinlaisen kastikkeen. Keitinlientä jäi noin 5 dl, keittelen sen salottisipuleiden, laakerinlehden ja timjamin kera hiljaa kokoon ja katsotaan minne joudutaan.

Kanaa ja vihanneksia tulisessa hapanimeläkastikkeessa

Koska perunat ja lantut ovat vieläkin raa-alla päällä ja lasissa on portviiniä, plogataan nyt vielä tämäkin, Ensimmäisen yrityksen hapanimeläkastikkeen kanssa tein Ken Homin "Kiinalainen wokki - kiinalaisen keittiön parhaat" -kirjasta. Se oli masentavan monimutkainen. Tämä resepti on intternetin suosiollisella avustuksella mukaeltu viritelmä, joka ei ole ihan yhtä hyvän makuista, mutta melkoisesti helpompi tehdä - ja vaatimattomammilla raaka-aineilla.

Aineisto
tekoaika: 20 min

• 400 g kanan tai kalkkunan rintafileitä
• 1 punainen paprika
• pari pientä porkkanaa
• pieni parsakaali tai puoli pussillista vihreitä papuja tai sokeriherneitä
• 2 tlk ananaskuutioita, jossa siis on 2 dl ananasmehua
• 2 rkl tomaattipyrettä
• 2 rkl soijakastiketta
• 2 rkl sherryä
• 2 rkl sokeria (tai hunajaa hieman enemmän)
• 1-2 rkl viinietikkaa (2 on melkein liikaa mun mielestä)
• 2 rkl seesamiöljyä
• 1-2 cm inkivääriä raasteena
• 1 salottisipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl peruna/maissijauhoa + 2 rkl vettä suurusteeksi
• basmati- tai jasmin-riisiä neljälle haudutettuna

Viipaloidaan rintafileet sopiviksi tikuiksi tai sitten suikaleiksi (valmiit suikaleet ovat ihan hirvittävää kuraa, käytin hunajamarinoituja koska muuta siedettävää ei ollut tarjolla). Suolataan ja paistetaan kypsiksi ja jätetään odottelemaan. Suikaloidaan porkkanat ohuiksi suikaleiksi hieman vinottain, jotta niistä tulee jännän näköisiä. Paprikasta tehdään neliöitä ja parsasta ehkä peukalonpään kokoisia paloja. Herneiden ja papujen kanssa voi käyttää mielikuvitusta, nämä on valittu vain jännän väriyhdistelmän takia. Porkkanoita keitetään nelisen minuuttia (jos parsaa, niin yhtä kauan) ja sitten lisätään paprikat. Tarkoituksena on saada tavarasta lähes al denteä, kasvikset kypsyvät vielä hivenen lopuksi kastikkeessa. Nopeammin kypsyvät lisätään myöhemmin. Valutetaan kasvikset heti kun ensimmäiset ovat kypsymässä ja jätetään odottamaan kastiketta.

Laitetaan riisi hautumaan kannelliseen pataan tai paistokasariin. Kuullotetaan kolmisen desiä riisiä seesamiöljyssä, lisätään sitten vettä noin kaksi kertaa riisin pinnan ylle. Annetaan kiehua ilman kantta kunnes pinta on lähes kraatereilla, mutta riisi on vielä selvästi löysää. Laitetaan kansi päälle, pienennetään teho jonnekin kolmosnopeuden tietämiin ja riisi on kypsää osapuilleen kastikkeen kanssa samaan aikaan (tai kunnes se on irtoavaa tai hieman tahmaista). Dokumentoidaan tämäkin, koska jengin on niin kovin vaikean tuntuista saavan järkevää riisiä aikaiseksi.

Kasariin tai vastaavaan sopivaan kastikekippoon silputaan salottisipuli ja valkosipulit pieneksi silpuksi, sekä raastetaan raastetaan päälle inkivääriä. Kuullotetaan parissa ruokalusikallisessa seesamiöljyä - ei saa missään tapauksessa ruskistaa tai polttaa. Kaikki muutkin mausteet ja sopivasti chiliä, etikkaa tarvitaan, mutta pari ruokalusikallista on ollut aina liian etikkaista mun makuun. Mulla ei ollut sherryä käsillä, mutta korvasin toisen desin ananasmehua tällä kertaa valkkarilla, koska sitä sattui olemaan hollilla. Ainakin toisen ananaspurkin sisältö lisätään kastikkeeseen myöhemmin, kaksi on ehkä liioittelua. Tee vaikka jälkiruoka niistä: ananaat pannulle, hunajaa, paahdetaan, jäätelöä - om nom nom. 

Haudutellaan ehkä viitisen minuuttia, mulla meni hieman kauemmin, koska koitin pienennellä etikkaisuutta. Sekoitetaan 2 rkl vettä ja 1 rkl perunajauhoa hyvin ja lisätään ohuena norona ja sekoitetaan, kiehautetaan hieman kunnes kastike sakenee. Lisätään kasvikset (ml. ananaat) ja kanat kastikkeeseen - syödään. Estetiikasta välittävä tai vähemmän nälkäinen olisi jättänyt sipulit ja ehkä inkivääritkin isommiksi palasiksi ja sitten siivilöinyt kastikkeen ennen suurustamista.

Verbaalisesta iloittelusta huolimatta koko värkin saa kasaan samassa ajassa kun riisi hautuu, eli noin vartissa ja säätöineen 20 minuutissa.

Tomaattipastaa paahdetulla pepperonilla

Puranpa alkuviikolta plogaamatta jäänyttä sumaa, ennen huomisen virittelyjä. Tänään tuli syötyä ähkyksi vanhempien luona melko perinteisen kaavan mukaan; huomenna jatkuu, mutta täysin omilla virityksillä. Vain viini ja mahd olut on jonkun muun tekosia (ja ehkä konjakki ja viskikin).

Tämän pastanpohja taisi olla lisukkeena 30 minute meals -kokkiohjelmassa, joka muuten on aivan rasittavan huono. Liv (sorruin noiden kokkiohjelmien tuijotteluun duunin jälkeen) vielä näyttää kaikkia vähintään kuudetta kertaa uusintana. Tämän ohjelman rouvasihminen, ja kuten parissa muussakin jenkkiohjelmassa, vääntää englantia niin hirvittävällä aksentilla, ettei sitä aivan täysin päin kestä. Mutta täm kuitenkin tarttui kouraan. Paahdettu pepperoni (tai meetwursti) on taas oma viritys, joka keksittiin joskus sfnetin syövereistä.

Tämä on mainiota kamaa, maistuvaa ja nopea tehdä. Aineet ovat taas vähän sinne päin, mutta näin se taas viimeksi tuli tehtyä.

Ohje
Aktiivista kokkausta 15 min, yhteensä 30 min.

• rasiallinen luumu/kirsikkatomaatteja (tai isompiakin paloina se 150-200 g)
• puolikas (tai miksei kokonainenkin) valkosipuli, tai pari yksikyntistä
• pastaa 2-4 hengen tarpeisiin
• 1 paketti (150 g?) pepperonisiivuja (sitä makkaraa) tai meetwurstia
• tuoretta basilikaa puolisen nippua (tai vaikka kokonaankin)
• oliiviöljyä, suolaa, mustapippuria, ehkä pieni tujaus chiliäkin

Parasta tässä on, että valkosipulia ei tarvitse kuoria. Huuhdellaan tomaatit ja laitetaan isohkoon uunivuokaan, tujaus tai parikin oliiviöljyä ja hieman suolaa päälle. Pistetään valkosipuli kokonaisena mukaan. Hoksaavaisempi lämmitti uunin jo tässä vaiheessa 200 asteeseen, jonne koko satsi sujautetaan noin 15-20 minuutiksi. Homma on valmista kun tomaatit ja valkosipulit ovat pehmeitä. Tomaatit voivat kärventyä, valkosipuli ei - silloin se muuttuu ikävän kitkeräksi.

Noin kymmenen minuutin paahduttamisen kohdalla pastan on syytä ollut jo olla kiehumassa, jotta se valmistuu lähes samaan aikaan tomaattien kanssa. Jätetään pasta hieman al denteä raaemmaksi, koska se kypsyy vielä myöhemmin. Sitten paahdetaan pepperoni mikrossa. Isolle ruokalautaselle laitetaan pari kerrosta talouspaperia ja tämän päälle pepperonit. Mikrotetaan 2-3 minuuttia, kunnes pepperonit ovat rapeita. Talouspaperi imee ylimääräiset rasvat, jolloin ne myös pysyvät rapeina (millään kevytversioilla ei siis pidä mennä hölmöilemään, maku jää paahteluiden jälkeen kammottavaksi). Pienen jäähtymisen jälkeen - eli juuri sen jälkeen kun pasta on valmista - silputaan pepperonit hieman pienemmäksi rapeaksi murskaksi.

Kun kaikki on melkein pykälässä valmistumisen puolesta, poistetaan valkosipuli tomaattien huomasta ja leikataan jompikumpi (ehkä suipompi) pää pois. Puristetaan valkosipulien pehmeät sisukset tomaattien sekaan. Tahnan pitäisi olla lähes voimaista, eikä se oikeastaan maistu valkosipulille, vaan on erityisen pehmeää. Murskataan tomaatit haarukalla tai perunamuusaimella ja sekoitetaan hyvin, maustetaan pippurilla ja suolalla ja ehkäpä chililläkin (tuoreen chilin kera tämä on kuin penne arrabbiatta). Silputaan joukkoon basilikaa ja kaadetaan valutettu pasta päälle. Sekoitetaan kunnolla ja annetaan jäähtyä parisen minuuttia, pasta imee loputkin mehut tomaateista. 

Sekoitetaan pepperonit vasta nyt mukaan, niin ne pysyvät rapeina. Syödään. Neljän hengen annos riittää kahdelle juuri ja juuri, vaikka vatsa, järki, energiamittari ja marttakerho muuta väittäisivätkin.

Tattaripuurovehnäleipä

Keittelin epähuomiossa ylimäärin tattaripuuroa ja tein jämistä leipää. Sehän onnistui.

• 2-3 dl tattaripuuroa
• 2 dl vettä
• 5-6 dl vehnäjauhoa (tää tuli kokeiltua)
• 1 tl suolaa
• 2 tl kuivahiivaa
• 2 rkl sokeria
• 2 rkl oliiviöljyä (tms. sopiva tujaus)

Tein leivän leipäkoneen taikinatoiminnolla. Puuro, nestemäiset aineet sekä sokeri ja suola (+ mahd. mausteet) pohjalle, kasataan loput jauhot keoksi päälle, tehdään kekoon pieni kuoppa ja lisätään siihen pari teelusikallista kuivahiivaa. Käynnistetään taikinaohjelma; noin 1,5 tunnissa pitäisi olla kohotettu leipätaikina valmis. Tämä resepti on juuri tuollaiseen isoon leipäkoneeseen sopiva. Lisäsin ensin kolme tai neljä desiä jauhoja ja ekan vatkaamiskerran jälkeen lisäsin vielä pari-kolme ja aloitin ohjelman alusta, tämä tuntui toimivan.

Kaavitaan taikina limpun muotoiseksi möykyksi pellille ja tehdään taikinaan pari viiltoa. Taikinan pitäisi olla löysähköä. Lämmitetään uuni 200 asteeseen ja leipä voi vielä kohoilla uunin lämpeämisen ajan. Paistellaan noin tunnin ajan, leipä on kypsä kun sen koputtelusta kuuluu ontto ääni.

Mutta mausta olin oikein positiivisesti yllättynyt. Maku on miedohko ja rakenne sellainen pehmeä, mitä on tottunut saamaan kaupasta tai aivan tuoreesta leivästä. Täytyy selkeästi tehdä uudelleen. Vielä kun keksisi miten oikeasti saa ohuen ja rapean kuoren kehitettyä (vedellä kastelu + kupillinen vettä uunissa ei kyllä tunnu mulla toimivan lainkaan, kuten ei myöskään pyyhkeeseen kääriminen).

Mozzarellakanaa ja juurespataa

Nämä viritykset tuli tehtyä jo viime viikonloppuna, mutta enpä ole ehtinyt plogin ääreen. Gordon Ramsayn F-word on mainio sarja, kokkausta, kisaa ja sähellystä. Yksi mainioista esitellyistä resepteistä oli leivitetty kana salaatilla ja mozzarellalla. F-wordin sivuilta löytyy tarkemmat ohjeet, tämä oli taasen oma näkemys. Lisukkeeksi tein muusin sijaan mainioita haudutettuja juureksia, koska niitä kerran teki mieli. Muusi ehkä toimisi paremmin.

Mozzarellakana
valmistelut 20 min, toteutus 40 min

• 2-4 kanan rintafilettä
• rasiallinen luumutomaatteja
• mozzarellapallo tai parikin
• parmesaania
• tuoretta basilikaa
• pari salottisipulia
• valkosipulin kynsi
• 1 kananmuna
• 1 rkl maitoa
• 1 dl korppujauhoja
• 1 dl jauhoja
• suolaa, pippuria, basilikaa

Lämmitetään uuni 200 asteeseen. Kanat kannattaa tehdä vasta kun pata on melkein valmis, koska tämä on nopea operaatio.

Alkuperäisessä fileet olivat hyvin ohuita tai halkaistiin kertaalleen, niin että niistä tuli leveä ja ohuehko lätty, minä en jaksanut. Maustetaan fileet suolalla ja pippurilla (jauhojen suolaaminen / maustaminen lienee helpointa), pyöritellään fileet ensin jauhoissa, sitten vatkatussa kananmunassa, johon on lisätty maitoa, ja lopuksi korppujauhoissa. Paistetaan rapeaksi pinnalta, parisen minuuttia ehkä, ja sitten uunin levylle odottelemaan salaattia. Jos rasvaa tuli käytettyä kunnolla, niin kannattanee kuivata paperilla, jottei pinta pehmene.

Tehdään täytesalaatti; silputaan salottisipuli ja valkosipuli,  kuullotetaan oliiviöljyssä ja lohkotaan luumutomaatit päälle. Maustetaan suolalla ja pippurilla kevyesti. Alkuperäisessä käytettiin kuivattua basilikaa, mä käytin pakastimesta silputtua tuoretta. Haudutellaan kunnes tomaatit ovat pehmeitä.

Tomaattikastike kasataan keoiksi rintapalojen päälle ja päällystetään mozzarellasiivuilla. Päälle raastetaan parmesaania. Uuniin 8 minuutiksi, kunnes mozzarella on tasaisesti sulanut ja saanut väriä.

Juurespata kuohuviinissä

Tätä tehtiin vuosikausia sitten hirvenlihapullien lisukkeeksi. Hirvenlihapullat olivat mainioita, mutta tätä tuli santsattua enemmän. Varmaan kuohuviinin makeus ja pieni mausteisuus potkivat sopivaan hermoon.

• neljä keskikokoista kiinteää perunaa (jauhoiset toimivat myös, niistä tulee vain paksumpi liemi, mutta peruna sitten hajoaa joukkoon eikä ole niin esteettisen näköistä)
• 3-4 porkkanaa
• 100-150 g lanttua
• pari palsternakkaa (ehkä 125 g)
• 1 purjosipuli
• puolikas bataatti (saman verran kuin perunoita)
• 5 cm inkivääriä (ainakin)
• 1 plo (tai vähän vajaa) makeaa tai puolimakeaa kuoharia (0,5 l riittää)
• (pari laakerinlehteä, kanelitanko)
• 1 kanaliemikuutio

Juuresten määrä on heitetty ihan hatusta, mutta vajaa kilo sälää oli, eli suunnilleen kolmen litran pata tuli täyteen. Kuoritaan ja paloitellaan juurekset reilun kokoisiksi palasiksi, kannattaa tehdä ainakin parin sentin kimpaleita. Inkivääri raastetaan joukkoon tai silputaan hyvin pieneksi, muuten syödessä saadaan pieniä pistävän makuisia mausteisia ylläreitä suuhun, mikä ei ole oikeastaan lainkaan mukavaa. Purjosipulin renkaat ja nopeimmin kypsyvät juurekset (bataatti, porkkanat) tulevat päällimmäiseksi, jolloin ne lähinnä höyrystyvät.

Kaadetaan pullo kuoharia päälle ja lisätään mausteet. Kanaliemen sijaan voi varmaan lisätä myös vaikka 10 mustapippuria, mutta niitä on hankala kauhoa pois padasta. Pata peittyy noin puoliksi, mikä on ihan ok. Kiehautetaan ja annetaan hautua kypsäksi, ehkä noin 30-40 minuuttia. Kannattaa tökkiä välillä, ylikypsinä vihannes kuin vihannes on kammottavaa.

Encore

• juurespadan jämät
• 4-5 jauhoista perunaa
• 1-2 kuivaa chiliä tai hieman jauhetta
• 0,5 l vettä (riippuu juuresten määrästä)
• 0,5 - 1 dl kermaa

Vaikka juurespataa tuntuu tulevan reilusti, siitä saa loistavan keittopohjan seuraavaksi päiväksi tai parin päivän  kuluttua. Keitetään perunat kypsiksi reilussa 0,5 litrassa vettä. Ei heitetä vettä mäelle, vaan kaadetaan juureskuutiot päälle ja annetaan lämmitä. Soseutetaan tai muusataan juurekset, lisätään tujaus kermaa pehmittämään keittoa. Sitten vain syödään, mausteinen ja hieman kermainen peruna maistuu loistavalle. Mä laitoin 2dl kermaa, mutta se oli liioittelua.

Hapankaalivuoka

Tänään jouluruokailemme ruotsalaisen kaverin luona ja sinne on ollut tapana tuoda jotain omia kokkailun tuotoksia. Tällä kertaa toteutetaan parin vuoden takainen keksintö: hapankaalivuoka. Tämäkin resepti taisi löytyä nyysseistä takavuosina. Lisäksi viedään yksi purkki aiemmin viikolla tehtyä sinappia. Sehän onnistui sittenkin, vaikka pelkäsin tavaran olevan liian etikkainen. Etikkaistahan se on, mutta että liian... ei sentään, mutta aion silti puolittaa etikan määrän ensi kerralla. Maku on voimakas, himan makeahko ja jälkipotkuinen ja tulinen. Toimii mainiosti kinkkuleivän päällä.

Resepti on helppo:

• 900 g purkki venäläistä hapankaalia (400 g itse tavaraa)
• 2 dl kermaa (kuohukermaa tai mitä tahansa haudutusta kestävää kermaketta)
• juustoraastetta päälle (mozzarella pitsajuusto on varsin ok)

Valutellaan ensin hapankaalista liiat nesteet pois ja puristellaankin vielä oikein kunnolla. Sotketaan hapankaali ja kerma sekaisin vuokaan ja päällystetään juustolla. Uunitetaan 175 tai jossain siellä päin noin tunnin ajan, kunhan vain juusto ei kärvene.

Hauduttaminen ja kerma pyöristävät hapankaalin makua mukavasti ja tämä nousi omaan jouluperinteeseen nopasti, vaikkei ehkä niin jouluruoka täällä päin olekaan. Sopii hyvin kinkun ja kalkkunan, sekä muun makumyrskyn mukaan.

Pekonitomaattikeitto ja tattaririeska

Tänään illalla pitäisi mennä jouluruokailemaan kaverin luo ja sen vuoksi voisi lounastaa kevyesti. Olen pidemmän aikaa himoinnut tomaattikeittoa ja Pastanjauhanta-blogista löytyi jälleen kerran ratkaisu. Pekonin kanssa vain ei voi epäonnistua.

Yllä mainittu resepti oli sen verran toimiva, etten nyt lähde listaamaan sitä uudestaan. Lihaliemen sijaan käytin kanalientä, jauhojen sijaan murustin joukkoon kuivan leivän, käytin hieman enemmän tomaattia (pari tuoretta kun oli hollilla), sekä sipulin kanssa paistelin pakastettua basilikaa ja kolme isoa kuivattua chiliä.

Tattaririeskan ohje taas löytyi yllättäen tattaripuurohiutalepaketin kyljestä. Koko lyhykäisyydessään se on seuraava:

• 3 dl tattarijauhoa
• 1 prk kermaviiliä
• 1 tl suolaa
• 30 g voisulaa

Sekoitetaan aineet yhteen ja annetaan turvota kunnes uuni on lämmennyt 250 asteeseen. Levitetään taikinasta pyöreä lätty pellille ja leikataan se pitsaleikkurilla valmiiksi lohkoiksi. Paistetaan 15 minuuttia, kunnes leipä on ruskistunut hieman.

Tomaattikeiton takana on toinenkin ajatus: huomenna saattaa hieman huimata, joten lopun keiton voi käyttää pitsapohjassa kastikkeena.

Sinappia

Vuosikymmenen alkupuolella sfnet.harrastus.ruoka+juoma -ryhmässä pohdittiin hyvän sinapin ohjetta. Minä en silloin vielä juurikaan pitänyt sinapista, mutta yksi simppei sinappiohje jäi muistiin. Ryhmästä googlaamalla löytyy koko joukko muutakin ja keskustelua sinapin tekemisestä.

Joulusinappi

• 1 osa sinappijauhetta (Coleman's)
• 1 osa sokeria
• 1 osa kermaa
• 1 osa kananmunaa
• mausteeksi etikkakurkkujen lientä pari rkl + ehkä brandya tai konjakkia

Coleman's purkki on 2 dl, joten sen mukaan kun laskee, saa aineet kasaan. Kuivat aineet sekoitetaan ensin ja sinapista vispataan paakut pois, päälle sekoitetaan hiljaksiin kananmunat ja kerma. Keitellään liedellä vesihauteessa, tai riittävän paksupohjaisessa kattilassa, kunnes seos sakeutuu riittävästi ja tajunta alkaa hämärtyä. Lopuksi maustetaan etikkaliemellä ja konjakilla. Sinapista tulee varsin paksua, eikä erityisen esteettistä, mutta maku on kunnossa.

Mitään kauheaa tulilientä ei kannata sinappiin lisätä, koska se kyllä maistuu. Savuinen viski ei muuten toimi mun mielestä, vaikka muuten pidänkin viskistä enemmän kuin konjakista.

Mutta tällä kertaa tein hieman erilaisen virityksen. Sinappiahan voi tehdä melkein miten vain sotkemalla sinappijauhoa tai murskaamalla siemeniä johonkin nesteeseen. Nyt lähdettiin etsimään omaa sinappia. Tavoitteena oli osapuilleen saman makuinen kuin edellinen, mutta vähemmän makeutta ja enemmän liikkuvuutta. En pidä kovin vetelistä sinapeista, mutta veitsellä leikkaaminen on jo liioittelua.

Sinappi 1

Sekoitteluun menee 30 sekuntia ja keittelyyn ehkä 10-20 min

• 2 dl Coleman's jauhetta (1 prk)
• 1 dl sokeria
• 2 kananmunaa
• 0,25 dl mallasetikkaa
• 1 dl olutta
• 0,5 dl hunajaa
• 0,5 dl konjakkia

Sekoitetaan ensin kuivat aineet ja vispaillaan paakut pois sinappijauheesta. Konjakkia ja hunajaa lukuunottamatta sekoitetaan nestemäiset aineet ja sekoitetaan huolellisesti. Kun seosta kuumennetaan, hunajan saa liukenemaan helpommin. Kun sinappi alkaa olla riittävän paksua, lisätään konjakki ja lämmitetään vielä hetki. Kovin paksua tästä ei varmaan saakkaan, mutta varsin sakeaa kylläkin. Sinappiahan ei ole mikään pakko kuumentaa, kuumentamatta saanee nestemäisempää sinappia.

Oluena oli Olvin Tumma täysmallaslager ja konjakkina Hennessy finest, eli niiden halvimpia tekeleitä. Kait se on sama mitä näiden sijaan käyttää, näitä nyt oli tällä erää hyllyssä. Viimeksi maustin sinappia viskillä (Bowmore Mariner muistaakseni), sitä edellisellä kerralla jollakin halvalla brandylla ja ensimmäisellä yrityksellä  pelkällä etikkaliemellä.

Maku oli varsin ok, mutta turhan etikkainen. Ehkä vain pari rkl olisi loppujen lopuksi riittänyt, mutta maku varmaan myös kypsyy kun sinappia pitää jonkin aikaa jääkaapissa. Alunperin käytin vain yhden desin sokeria,  keittelyn aikana maistellessa lisähunaja alkoi tuntua hyvältä idealta. Konjakkiakaan ei välttämättä tarvita, mutta se tuntui tuovan makeaa tukevuutta sinapin runkoon. Sinappi on varsin voimakas, ei ehkä tulinen. Se vaatisi chiliä, ehkä ensi kerralla voisi osan tulistuttaa chilijauheella.

Ensitestit keittokinkkuviipaleiden kera olivat varsin positiivisia, mun makuun liiallista etikkaisuutta lukuunottamatta. Seuraavalla kerralla varmaan puolitan etikan, tai vain maustan sillä lopuksi, ja lagerin sijaan käytän jotain stoutia tai portteria, vaikka Koffin Portteria.

Punajuuri-aurajuustojauhelihavuoka

Enpä ole hetkeen tehnyt mitään erityisempää, tai oikeastaan mitään muutakaan. Tänään tuli sitten viriteltyä hieman. Jossain reseptinhakumatkalla päädyin muistaakseni Kotilieden - tai vastaavan aviisin - sivuille ja törmäsin punajuurivuokaan. Sehän kuulosti hyvältä - lisäksi alkuviikosta duunipaikan ruokalassa oli vastaavaa viritelmää Aurajuustolla höystettynä. Paitsi, että juusto ei ollut Auraa, vaan jotain pistävänmakuista halpissotkua. Hyvä Sodexo, ikään kuin taso jo muutenkaan olisi kuin vain askeleen edellä koulun laitoskeittiötä.

Ylipäänsä jonkun muun juuston kutsumisesta Aurajuustoksi pitäisi vähintään sakottaa, mutta melkeinpä myös lyödä. Aurajuusto on melko pehmeä, kermainen, ja miedon makuinen sinihomejuusto, ja ainakin minun makuaistini mukaan muistuttaa melko vähän muita sinihomejuustoja. Ehkä Gorgonzolassa on sama maku. Mutta ainakaan siitä ei tule pistävän katkeraa.

Mutta joka tapauksessa laatikosta tuli varsin mainiota, vaikka se on tähän mennessä visuaalisesti kauheimman näköinen ateria, mitä on tullut tehtyä. Jos punajuuren korvaa keltajuurella, esteettisyys luultavasti paranee luultavasti, lisäksi valmistus on vähemmän sotkuista. Keltajuuri maistuu punajuurelle, mutta ei sotke ja, no, on keltainen. Citymarketissa näitä ainakin on näkynyt.

Resepti
Valmisteluun n. 15 min, uunissa 30-45 minuuttia

• 0,5 kg perunoita
• 0,5 kg puna- tai keltajuurta
• 2 dl ohrariisi-seosta (kuivana, keitetään)
• 0,5 kg (naudan) jauhelihaa
• 1 isohko sipuli (100-150 g)
• 1 paketti Aurajuustoa (170 g)
• 2 dl ruokakermaa
• 1 kanaliemikuutio
• 1 rkl jauhelihamaustetta (paprikaa, suolaa, mustapippuria, sipulijauhetta, valkosipulia, basilikaa)
• pari tl timjamia ja/tai rosmariinia

Ohrariisiseos keitetään ohjeen mukaan ja kanaliemikuution kera kypsäksi. Koska tähän menee noin 20 minuuttia ja 5 dl vettä, odotellessa ehtii raastaa perunat ja punajuuret. Raaste kannattaa kipata suoraan siivilään ja puristaa sekä valuttaa ylimääräiset nesteet pois, niitä tulee aika reilusti. Jauheliha ruskistetaan sipulin kera ja maustetaan. Jauhelihamauste osoittautuikin aika mainioksi valmismausteeksi, sillä siinä on kaikki keskeiset tarvittavat mausteet (ja toki natriumglutamaattia).

Kun riisiohra on kypsää, sekoitetaan kaikki ainekset, mausteet ja murustettu Aurajuusto sekaisin, sekä kaadetaan pari desiä kermaa päälle. Kerma ei ehkä ole välttämätöntä, mutta kun alkuperäisessä ohjeessa mokomaa oli, niin miksei tässäkin. Pieni pala Auraa kannattaa jättää koristeluun ja murustaa se vasta annoksen päälle. Laatikon maku on pehmeän makea ja sulamattomana tuosta saanee mukavasti särmää lisää.

Uunitetaan 30-45 minuuttia, tai kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Sitten vain syödään, punajuuri ja Aura sopivat mahtavasti yhteen. Laatikko on hyvin täyttävää - "hearty" sanoisi amerikkalainen - ja sopinee lihavammautuneellekin jos korvaa jauhelihan soijarouheella. Jos on proteiininen olo, niin kait sen voi vain jättää poiskin.

Seuraavaksi sinappia.

Tortillaa ja quesadilloja

Quesadillat ovat pannulla lämmitettyjä tortilloja, joiden välissä on juustoa ja kaikkia muita hyvyyksiä. Resepti on simppeli ja niitä on pilvin pimein, mutta dokumentoidaan tämä omakin viritys. Sisuksen täytteitä voi varioida miten vain, mutta tortillat kannattaa voidella sulate- tai tuorejuustolla - näin niistä tulee paljon parempia. Tämäkin opittiin tuijottamalla jotain kokkiohjelmaa krapulassa. Valkosipulilla tai paprikalla maustettu juusto toimii oikein hyvin.

• 400 g naudan paistijauhelihaa
• 500 g tomaattimurskaa
• 2 punasipulia (100 g pala)
• 2 rkl sokeria
  
• valkosipulia
• chiliä
• juustoraastetta ehkä 200 g (mulla oli musta- ja punaleimaista emmentalia)
  
• isoja vehnätortilloja (tai minkä kokoisia paistinpannuun mahtuu)
• Viola Afrikan paprika -tuorejuustoa
• kermaviiliä, paprikaa, tomaatteja, kurkkua, salaattia ja tomaattisalsaa lisukkeeksi

Silputaan toinen sipuli ja valkosipuli ja kuullotetaan ne pannulla. Ruskistetaan jauheliha ja maustetaan suolalla. Olen tykästynyt yrttisuolaan, se toimii mainiosti kun tehdään mausteisia pöperöitä. Kun jauheliha on ruskistunut, lisätään tomaatti ja sokeri, sekä chiliä niin paljon kuin kehtaa. Jos käytetään hyvin vahvaa salsaa (jota unohdin tällä kertaa ostaa, enkä jaksanut tehdä itse), niin maustamisen voinee jättää vähemmälle. Minä en jättäisi. Annetaan hautua kunnes liiat nesteet ovat haihtuneet, ehkä 15 minuuttia.

Levitetään kahden tortillan pinnalle tuorejuustoa. Jos tortilla ei mahdu kokonaisena pannulle, niin yhden tortillan voi taitella puoliksi, eikä laittaa kahta päällekkäin. Levitetään yhden tortillan päälle tasaisesti jauhelihamössöä, sitä riittää kolmeen isoon quesadillaan tai kahteen quesadillaan ja kahteen tavalliseen tortillaan. Lisätään vielä reippaasti hienoksi hakattua sipulia ja lopuksi juustoa. Painetaan toinen tortilla tekeleen päälle ja painellaan tasaiseksi. Paahdetaan öljyämättömällä paistinpannulla keskilämmöllä kunnes juusto on sulanut, tähän kuluu ehkä 5 minuuttia. Jos tortillan haluaa paahtuneeksi kummaltakin puolelta, voi sen kääntää varovasti. Tähän kyllä tarvitaan melkein kolme kättä.

Quesadilla leikataan sopiviksi tarjoilupaloiksi vaikka pitsaleikkurilla, 4-8 palaa on sopiva. Tämä on aika tuhtia evästä, joten hirveän monta ei tarvita henkeä kohti. Lisukkeena tarjotaan tuoreita vihanneksia viipalotuna, salsaa ja kermaviiliä tai ranskankermaa. Kermaviiliä ei kannata unohtaa, koska se raikastaa ja lieventää mukavasti tulisuutta.

Tein aineksista kaksi quesadillaa, sekä kaksi tavallista tortillaa. Kuuden ison tortillan pakkaus riitti hyvin. Edellisenä iltana tehtyjen dippien jämät toimivat kastikkeena salaateille, sekä tavalliselle tortillalle.

Quesadillaan sisälle voi tunkea melkein mitä vain kunhan ainekset on melko pieneksi paloiteltua. Kuten tortillojenkin syömisessä, ahneella on yleensä tämän kanssa paskainen - tai ainakin sottainen - loppu.

Muita sopivia täytteitä ovat ainakin seuraavat kombot:

• kanasuikaleet + jalapenosiivut
• pekoni + silputtu ruohosipuli
• ja vielä ituhipeille: ananaat + mozarella + tuore chili tai jalapenolohkot
  

Eräässä ohjeessa käytettiin täytteenä myös Aurajuustoa. Se ei varmastikaan ole lainkaan huono idea. Käytin tässä erässä raasteena voimakkaita juustoja, puna- ja mustaleimaemmentalin jämät. Vähemmän voimakkaat juustot olisivat ehkä parempi vaihtoehto, etenkin jos täyte ei ole kovin voimakkaan makuinen. Pitsajuustoraaste, jossa on mozzarellaa, voisi olla hyvä vaihtoehto.

Dippejä ja booli

Kaveri meni täyttämään vuosia ja tämähän oli sopiva tilaisuus vähentää omista hää/synttärikekkereistä ylijääneitä booliaineksia. Minulle iski myös dippihimo, joten tein muutamia dippejä maissilastujen seuraksi. Dokumentoidaan ne nyt samalla, kuten käytetty boolikin. Teen aina dippini itse, koska se on helppoa ihan perusmaustekaapin sisällön avulla ja lisäksi useimmat valmisdipit maistuvat järkyttävälle.

Tomaattichili-inkiväärimössö
Teen tämän kaltaista viritystä aika usein kastikkeeksi. Toimii pitsapohjassa (ilman inkivääriä, sekä basilikalla ja oreganolla maustettuna) ja paahdettujen perunoiden ja kanan kastikkeena.

• 1-2 puna- tai keltasipulia (n. 100 g)
• reilusti valkosipulia, käytin yhden kokonaisen yksikyntisen
• 500 g tomaattimurskaa
• chiliä runsaasti
  
• pari rkl etikkaa
• pari rkl sokeria
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa tai soijaa
  

Sipuli ja valkosipuli kuullotetaan öljyssä. Jos chili on kuivattua, se kannattaa murskata ja laittaa joukkoon pöhisemään. Käytin kaksi punaista chiliä - niitä, mitä nyt yleensä marketissa on - mutta keitos tuntui vielä hieman miedolta ja lisäsinkin pari reilua teelusikallista chilikaupan sauhua. Lisätään tomaattimurska, etikka ja sokeri, joilla poistetaan turha tomaatin happamuus. Jos haluaa kastikkeesta tomaattisempaa, niin voi  lisätä tomaattipyrettä tai silputa muutaman aurinkokuivatun tomaatin mukaan. Inkivääriä tarvitaan senttti tai pari, käytin kuivattua galangajuuren palaa, koska en jaksanut raastella.  Maustetaan suolalla tai  soijalla. Haudutetaan kunnes rakenne on sopivan paksu, ehkä 20 minuuttia.

Valkosipulilinssidippi
Tämä oli oikestaan salaatinkastike, joka löytyi jostain ruokablogista kun koitin keksiä käyttöä punaisille linsseille. Toimii dippinä ja tortillojen kastikkeena.

• 1 dl punaisia linssejä
• 2,5 dl maustamatonta jogurttia
• 1 valkosipuli raastettuna - tai niin paljon kuin kehtaa (yksi kynnetön sopii mun mielestä)
• 1 rkl oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria

Punaisia linssejä keitetään n. 15 minuuttia, eikä niitä tarvitse liottaa etukäteen. Valutetaan turhat vedet pois ja annetaan jäähtyä - keitinveden varmaan voisi maustaa etukäteenkin. Sitten vain sekoitetaan ainekset. Pippureilla maustettu oliiviöljy on mainiota tämän kanssa. Maustetaan suolalla sopivaksi, ehkä teelusikallinen riittää. Päälle rouhitaan vielä hieman mustapippuria, se tukevoittaa makua.

Tässä välissä pitää taas valittaa, että nämä nykyiset maustamattomat, rasvattomat, laktoositottomat ja ravinteettomat jogurtit ovat aivan hanurista. Ne ovat veteliä ja kitkerän happamia. Valion Bulgarian jogurtti on etäisesti kelvollista, mutta kannattaa ehdottomasti ostaa sellaisessa pienessä "sangossa" olevaa turkkilaista jogurttia. Se on paksua, pehmeää, samettista ja muutenkin mainiota. Siitä ei kyllä valitettavasti taida olla pierutautisille tarkoitettua versiota.


Chilikermaviilidippi

• 1 prk kermaviiliä (vähärasvaiset voi jättää kauppaan)
• valkosipuli- tai yrttisuolaa
• (valkosipulijauhetta)
  
• chilijauhetta
• paprikajauhetta

Sekoitetaan ainekset kermaviiliin. Valkosipulin kanssa ei kannata liioitella, chilin kanssa kylläkin. Käytin Intiasta raahattua chilijauhetta (Chinni's chilli powder), joka on reippaasti tulisempaa kuin täältä normaalisti saatava. Piripiri toiminee myöskin. Makealla paprikajauheella dippiin saadaan tukevuutta, mikä ei pelkällä chilillä onnistu. Ripaus mustapippuria ei varsinaisesti huononna dippiä.  Annetaan maustua jääkaapissa n. 20 min ennen tarjoilua.

Basilikapersiljadippi
06.06.2010

• 2-4 tl kuivattua persiljaa
• 2-4 tl kuivattua basilikaa
• mustapippuria, suolaa

Mausteita tulee "noin" määriä, maku kannattaa testata. Maku voimistuu jääkaapissa, joten ihan kohdillen ei tarvitse osua.

Booli
Tätä juotiin omissa hää/synttärijuhlissa ja resepti löytyi intensiivisellä surffaamisella Internetin kätköistä. Monet booleista ovat aivan liian makeita, mutta tämä toimii ainakin minulle. Rakenne on osapuilleen sama kuin Cosmopolitan-drinkissä. Alkon boolilaskurin avulla voi hoitaa skaalauksen tästä tulee noin 5,7 prosentin vahvuinen liuos, josta alkoholi ei puske läpi. Noin seitsemässä prosentissa alkoholi maistuu jo turhan paljon, joten kannattanee vain varautua juomaan enemmän ennemmin kuin säätää vahvempaa boolia.

• 1 osa vodkaa
• 1 osa cointreau-likööriä (tai triple sec)
• 4 osaa sitruunanmakuista soodavettä
• 8 osaa karpalomehua
• limemehua (1 lime per 1 tai 2 litraa, maistamalla huomaa)

Kaikkien ainesten kannattaa olla kylmässä, jotta ei turhaan tarvita jääpaloja laimentamaan makua. Käytin Lidlin sitruunanmakuista Freeway -mineraalivettä, sekä McEnnedy karpalojuomaa. Jos jostain saa käsiinsä oikeaa karpalomehua, niin kannattaa ehkä käyttää mineraaliveden sijaan Spritea tai vastaavaa, jottei seoksesta tule liian hapanta. Muutaman iteraation jälkeen yo sekoitus tuotti parhaan tuloksen, Spriten käyttäminen tekee boolista liian makeaa mun makuun. Myöskin Marlin karpalorypälejuoma on turhan makeaa. Limen kanssa ei kannata liioitella, mutta ilman sitä maku jää liian ohueksi. 

Linkkejä

Meni taas pitkään töissä ja vaimo ehti keitellä meetwurstipastaa. Siinä ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta meetwursti (tai mikä tahansa salami) saa aivan uuden ulkoasun ja tuntuman kun sen paahtaa kunnolla rapeaksi. Helpoimmin tämä onnistuu mikrossa siten, että leikkelee meetwurstista sopivan kokoisia paloja ja asettelee ne talouspaperin päälle. Paloja mikrotetaan ehkä minuutin, ehkä parin ajan, kunnes meetwursti on rapeaa. Paperia tarvitaan keräämään ylimääräinen rasva, jottei eine vetisty uudestaan.

Mutta pointti oli tämä: Cool Tools -blogissa oli sankarillisesti listattuna intternetin kätköjen reseptipalstoja, sekä Googlen kustomoitu hakusivu, jolla näistä voi hakea mieleistään huttua. Jaeskelin näitä jo Google Readerilla, mutta jatkanpa täälläkin.

Näistä kaikista sivustoista erityisen hieno on Food 52, jonka kantavana ideana on pitää joka viikko vuoden ajan (52 viikkoa) reseptikilpailu eri teemoista (esimerkiksi "Paras bataattikeittoreseptisi"). Lukijat osallistuvat kilpailuun omilla virityksillään. Sivuston pitäjät valitsevat resepteistä kaksi parasta, yhden per teema, sekä joitakin lupaavia reseptejä. Parhaat reseptit testataan ja kuvataan, jonka jälkeen lukijat voivat äänestää suosikkinsa. Vuoden kuluttua parhaista painetaan keittokirja.

Tämä on oikein mielenkiintoinen viritys, koska kaikki kilpailu on hauskaa, sekä siksi, että sivuston valokuvat ovat varsin hyviä ruokakuvia - melko minimalistisia ja aidon oloisia. Lisäksi jonkinasteisen vertaisarvioinnin läpikäyneet reseptit ovat uskottavampia kuin yksittäisen hörhön postaamat viritykset.

AWY:n possukeitto ja hiivaleipää

A.W. Yrjänä pitää kirjoittaa ruokakolumnia hesarissa. Hieman yllättävää, mutta tuntuupa herra ymmärtävän rokkaamisen lisäksi jotain ruoastakin. Possukeitto osoitautui erinomaiseksi pöperöksi siasta huolimatta. Koska en osaa olla säätämättä reseptejä ja ihan kaikkia aineita ei ollut, päädyin tekemään muutaman säädön.

Sian lisäksi lisäsin n. 50 g meetwurstia ja paahdoin sen sian palojen joukossa rapeahkoksi. Tämän ansiosta suolaa ei olisi tarvinnut lisätä lainkaan. Borlottipapuja (tai borlotto-) ei ollut lähikaupassa, joten käytin tavallisia ruskeita papuja. Niistäkin tulee ihan mukuva sose. Lipstikkaakaan ei ollut, mutta koska sen pitäisi maistua samankaltaiselle kuin lihaliemikuution mausteet, korvasin toisen kanaliemikuution lihaliemikuutiolla. Worcester-kastiketta ei ollut, joten lisäsin chilikaupan Jack Daniels -grillikastiketta (se maistuu hieman samalle).

Piripirin sijaan taas käytin intialaista chiliä, joka yhdellä teelusikallisella taikoi liemen keyvesti tuliseksi. Sipulikin oli punasipulia ja persiljan jätin kauppaan, koska en pidä tuoreesta persiljasta. Taustalla soi Musiikin ystävälliset kasvot (liiiiiihaaaaaakiiiiiiiiirrrrrjaaaaaaaaa) ja kanssa-artisti YUP:n Keittoruokaa.

Mutta keitto oli oikein mainiota, tukeva, maukas ja chilin kanssa mukavan tulinen. Tämä palautti uskon sikaan ruoka-aineena. Smetanasilmä kruunasi keiton ja hiivaleipäkin onnistui. Vastoin kaikkia järjen sanoja, en nauttinut keittoa tumman oluen kanssa. Sen sijaan testasin Laitilan panimon jouluportterin, joka ei nimestään huolimatta ole olutta, vaan limonadimainen mallaspohjainen juoma. Hyvää. Maku muistutti lähinnä Olvin Omenalimonadia (sitä mustaa, joka ei kyllä muistuta omenaa lainkaan).

Mutta asiaan. Hiivaleipä tuli tehtyä vahingossa, koska vanhahko kuivahiiva ei tainnut jaksaa kohottaa leipää kunnolla. Siirryin sujuvasti taikinan juuren tekemiseen. Alkuperäinen resepti löytyy useammastakin lähteestä. Tämä on mukavan simppeli leipä, jota tehdessä ei tarvitse liata käsiään. Leipäkoneella tällaista makua ei saa, eikä oikein mikän kaupasta saatava leipäkään vastaa tätä. Leipien rakenne on useimmiten aivan liian kuohkea.

Hiivaleipä

Juuri:

• 0,5 l vettä
• 2 rkl siirappia, sokeria tai hunajaa
• 6 dl hiivaleipäjauhoja
• 0,5 pussia kuivahiivaa

Käytin myös jämiksi jääneet neljän viljan puuron tähteet. Koska tästä piti tulla simppeli leipä, suolaakin oli mukana pari teelusikallista. Normaalisti se lisättäisiin vasta taikinaan.

Sekoitetaan aineet ja jätetään vuorokaudeksi odottelemaan. Tuloksena pitäisi olla kupliva, osittain kohonnut taikina.

Taikina:

• 2 tl suolaa
• 5-n dl hiivaleipäjauhoa
• sulaa voita tai öljyä (aika monessa ohjeessa lisätään, mä en käytä kuin ehkä oliiviöljyä maun vuoksi)
  

Taikinaan pitäisi sekoittaa jauhoa niin kauan, että siitä tulee vaivattavaa. Halusin päästä taas helpolla, joten sekoitin puulastan avulla jauhoja n. 5 dl, mikä jätti taikinan hyvin löysäksi. Kohotin taikinaa 30 min ja kaadoin pellille. Pintaan pistellään haarukalla muutamia reikiä tai sitten viiltoja, kuinka luovalla päällä sitä ikinä onkaan. Reiät saavat leivän nousemaan tasaisesti. Löysän taikinan tuloksena on littana leipä, jossa on kuitenkin maku oikea.

Tämän tyyppisellä virityksellä saa leivän rakenteesta kuohkean, eikä sellaista tyypillisen sakean jauhoista ja melkein kuivaa, kuten aika usein kotitekoisista leivistä tulee. Ehkä pitäisi ostaa muutama leipävuoka ja koittaa onnistuuko tällä reseptillä vuokaleipä. Tavallisten limppujen tekeminen on aivan liian vaivalloista ja sotkuista, jotta sitä jaksaisi harrastaa muuten kuin kokeilumielessä.

Wokkikastike

Sisäänajoin viikonloppuna uuden valurautaisen wokkipannun. Eipä tarvitse polttaa puhki, eikä toisaalta heilutella pään yläpuolellakaan. Wokin materiaalina oli perushuttua: paria paprikaa, vihreitä papuja, tuoretta chiliä, paistettuja nuudeleita (tuoreit, pakastevihannesten keittäminen ei oikein innosta) ja isoja erikseen paistettuja kanankimpaleita. Kana oli marinoitunut vahvassa viisimauste-mustapippuri-seesamiöljymönjässä 30-45 minuuttia ja paistaessa niistä sai hyvin tummia. Mainiota.

Yritin lisäksi saada lisäksi aikaiseksi uppopaistettua kukkakaalia maustekastikkeella. Jotain tällaista sain Intiassa ja se oli aivan mahtavaa; rapeaa ja mausteista. Tämä yritys ei onnistunut, rakenne oli ok, maku ei. (indian stir fry cauliflower googleen kertonee suunnasta minne mennään, vielä kun muistaisi ruoan nimen)

Tämän kirjoituksen pointti on kuitenkin dokumentoida soijapohjainen wokkikastike, joka tuli kehiteltyä kun hyvä osa aineista puuttui. Taloussherry katoaa jotenkin mystisesti ja kalakastike oli piloilla. Tämä muistuttaa monta eri teriyaki-sotkua, mutta ei ole makeaa, eikä tarvitse ihmeempiä ainesosia.

Wok-kastike
Aikaa kuluu yhteensä n. 20 min

• 0,5 - 1 dl tummaa soijakastiketta
• 1 pieni sipuli (25 g ehkäpä)
  
• 1 valkosipuli
• 1 cm inkivääriä
  
• n. 2 tl hunajaa
• 1 tl chilijauhetta tai 1 rkl tuoretta hakattuna
  
• 1 rkl seesamiöljyä (tai jotain neutraalia)
• 1 rkl mallasetikkaa (sitä on mulla hollilla, mutta myös siideri, valkoviini tms toiminevat)
• (1-2 tl kalakastiketta jos on)
  

Sipulista tehdään hyvin pientä silppua ja kuullotetaan seesmiöljyssä kunnes sipuli on läpikuultavaa. Valkosipuli ja inkivääri (tätä on hyvä olla kuorittuna pakastimessa) raastetaan päälle, sekä lisätään chilijauhe tai chili pieninä sukaleina. Annetaan maun irrota hetki, kunhan ei vain polta valkosipulia, ja lisätään loput aineet.

Kiehutellaan noin 20 minuuttia tai kunnes kastike on paksuuntunut sopivaksi, maizenaa tai vastaavia ei tarvita. Tällainen annos riittää yhteen wokkipannulliseen. Jos vettä on haihtunut liikaa, niin voi lisätä vettä tai muuta nestettä (jossain ohjeessa oli omenamehua, jossain käytettiin ananasmehua). Soijalla ei varmaan kannata jatkaa, koska se on niin suolaista.

Kastiketta kannattaa maistella maustamisen edetessä, mitat olivat taas jälkikäteen harrison-stetson-menetelmällä valikoituja. Mittasuhteet ovat suunnilleen noin vaikka en muistakaan soijan määrää tarkasti. Tuloksena pitäisi olla noin 0,5 dl kastiketta.

Perunarieska

Pidän kovasti rieskasta, mutta sitä ei täältä etelästä löydy ja kunnollisen tekeminen on osoittautunut yllättävän haastavaksi. Tähän asti.

Kirosin aiemmin epäonnistuneita gnoccheja ja unohdin taikinanjämät (vajaa kilo) jääkaappiin viikoksi. En viitsinyt heittää sitä menemään ja koska taikinahan on periaatteessa (kananmunaa lukuunottamatta) rieskaa, ajattelin paistaa ne.  Makutestin perusteella taikina oli vielä voimissaan, joten työnsin sen pienten valmistelujen jälkeen uuniin.

"Kuin naan-leipää, muttei sinnepäinkään" kommentoi vaimo. Hyviä näistä tuli, tämä on toistaiseksi onnistunein rieskakokeilu tähän mennessä. Rieskat ovat hieman sitkeähköjä Seuraavaksi ohje:

Ohje
Valmistusaika: 45 minuuttia työstö, kokonaisaika noin viikko

• 1 kilo jauhoisia perunoita
• noin puoli kiloa jauhoja
• 1 kananmuna
• suolaa 

 (noin puolet määrästä lienee järkevä)

Perunat keitetään ja muusataan. Sekoitetaan joukkoon kananmuna, hieman suolaa ja jauhoja niin kauan, että sotkusta tulee taikinamaista siten, ettei se enää liimaudu kaikkeen näkyvillä olevaan. Taikina kääritään kelmuun tai työnnetään pussiin ja sitten jääkaappiin, jonne se unohdetaan viikoksi maustumaan. Käytännössä varmaan päivä tai pari riittää.

Parin päivän kuluttua taikinaan lisätään hieman jauhoja, jotta siitä saa tehtyä pieniä palloja, jotka taas saa kaulittua parin kolmen millin paksuisiksi lätyiksi ilman, että ne jämähtävät kaulimeen ja alustaan. Lättyjen koolla ei ole väliä, mutta paksuuden pitäisi olla sama, jotta ne paistuvat yhtä aikaa. Taikina kohoaa jonkin verran, joten hirveän paksuja ei varmaan kannata tehdä. Minulla taikinaa oli vajaan kilon verran, mistä sai kolme pellillistä rieskoja.

Rieskoja paistetaan uunissa 250 asteessa vajaat 10 minuuttia, kunnes pinnassa on rieskamaisen ruskeita laikkuja. Ei muuta, syödään.

Eines: Grandiosa Mexican (kiviuuni)

Oli pitkä päivä duunissa, enkä jaksanut tehdä mitään ruoaksi. Sopiva päivä pitsatestille. Grandiosat ovat tähän mennessä olleet ylihintaisia ja lähes mauttomia - typeristä mainoksista puhumattakaan. Lähikaupassa oli nippu Grandiosaa halvennuksessa, miksi se sattuikin silmään (eli silti vielä 2 x varsin mainion rainbow tuplapitsapaketin hintaista) ja sitä myöden koriin.

Mexican on mulle litmus-testi, jolla koestetaan uudet tai ennestään vieraat känkkylät. Tämä kiviuunigrandiosahan oli mainio: rapea pohja, sopivasti täytettä, josta erottuivat liha, parika ja chili, sekä kastikkeessa oli kevyesti tulisuutta. Chili oli varsin raikasta, eikä mitään normaalin tympeää jalapenoa (tai ehkä olikin, mutta se ei maistunut sille). Maun puolesta päihittää monta känkkyä, tätä pitää kyllä ostaa toistekin.

Harmi, että tuollainen n. 300 g pitsaa saa nälkäisen syöjän lähinnä kiukkuiseksi.

Kookosohukaisia ja omenalimehilloa

Tänä viikonloppuna on tullut syötyä liikaa. Ohukaistaikina tuli tehtyä eilisen ankan jälkiruoaksi, mutta eipä sen jälkeen jaksanut enää syödä mitään. Ei kyllä tänäänkään enää tarvitsisi mitään isänpäiväkakun jälkeen, jonka teetätin itselleni. Oli mainiota, eikä yhtään niin raskas kuin samankaltainen juustokakku.

Ohukaistaikinassa maidon voi korvata erilaisilla liemillä tarkoituksen mukaan, kuten vaikka omenamehulla. Tähän mennessä onnistunein on ollut kookosmaito. Lisukkeeksi ajattelin tehdä omenoista, kun kerran niitä on runsaasti, jonkinlaista karamellisoitua hilloketta.

Toteutus
Aikaa kuluu n. 30 minuuttia tekemiseen yhteensä, sekä 30-60 minuuttia taikinan turpoamsieen

Ohukaiset

• 1 tlk (400 g) kookosmaitoa
• n. 2 dl vehnäjauhoa (noin puolet nesteen määrästä)
• 1-2 rkl sokeria
• 1-2 tl vanilliinisokeria
• 50 g voisulaa (ei välttämätön)
  
• 1 tl suolaa
• 2 kananmunaa
  

Omena-lime-hilloke

• 2 isohkoa hapanta omenaa
• 1 rkl limemehua
• 0,5 dl sokeria
• 50 g voita (tai suunnilleen saman verran kuin sokeria on)
  

Ohukaistaikina ei kaivanne selittelyjä, kamat sekaisin ja jääkaappin turpoamaan ainakin 30 minuutiksi. En lisää yleensä taikinaan sokeria kuin hieman, sillä hillot ovat sitä varten. Vanilliinisokeri taas sopii mainiosti kookoksen kanssa. Taikinasta tullee hieman paksua, sitä voi ohentaa tavallisella maidolla tai jollain muulla sopivalla nesteellä (käytin soodavettä), jotta taikina on riittävän ohutta. Riittävä oheus on ihan perstuntumajuttu, taikinan pitää olla paksuhkoa nestettä mutta ei edes piimämäistä. Selkeää, kyllä sen paistaessa huomaa.

Sisäänajoin uuden seitsenpaikkaisen ohukaispannun. Mainio kapistus, vaikka onkin painava. Millään muulla kuin valuraudalla ja voilla on sitten ihan turha yrittää paistaa ohukaisia, parempi tehdä pannukakku jos pannussa on pinnoitetta. Puinen voiveitsi on muuten mainio kapine näiden pienten ohukaisten kääntelyyn.

Hillokkeen voi tehdä ohukaisten paistuessa. Kuoritaan kaksi n. 100 grammaista omenaa ja poistetaan siemenkodat. Lohkotaan noin sentin lohkoiksi. Kasariin tai  sopivaan kattilaan laitetaan hieman voi pohjalle, sulatetaan ja sekoitetaan sokeri mukaan. Annetaan lämmetä jonkin aikaa, alunperin ajattelin karamellisoida seoksen, mutta kärsivällisyys petti ja löin omenat joukkoon aika pian. Lopputuloksena oli hieman karamellimainen hillo. Ehkä parempi näin. Omenat lämmitetään kypsiksi, läpikuultavan pehmeiksi. Muutama isompi voi jäädä raaemmaksi, se vain lisää sutuntumaa. Ainakin mä tykkään. Maustetaan limellä. Ei tämäkään ole välttämätön, mutta se on pirun hyvää.

Syödään nopeasti kun kumpikin on vielä kuumaa, nämä eivät varsinaisesti enää parane kylmenemisen jälkeen. Ainoastaan vaniljajäätelöpallo saisi tästä vieläkin parempaa.

Pata

"Pataruoka lämmittää syksyllä ja talvella." No niin tekevät viski, punkku ja saunakin, mutta noin pitää sanoa jokaisessa patareseptissä, etenkin jos on syksy tai talvi.

En ihan osannut päättää pitäisikö tehdä burgundinpataa vai pörköltiä, joten aineksia oli jotakuinkin puoliksi kumpaankin, ja lähikauppakin on kiinni isänpäivän kunniaksi. No, eiköhän hyvä osa resepteistä ole keksitty siinä kohtaa kun realismi on yllättänyt kokkiparan housut kintuissa.

Pidän kuitenkin suuresti padoista ja pataa voi tehdä huoletta paljon kerralla, sillä uudelleen lämmittäessä muona vain paranee. Kaiken lisäksi niitä on lähes mahdoton ryssiä, kaikki pitkään mausteliemessä haudutettu naudanliha on hyvää.

Toteutus
Valmistusaika: valmistelut 15 min, haudutus 1,5 - 3 tuntia

• 500 g - 1000 g nautaa, tällä kertaa lapaa, mitä "huonompaa" ruhonosaa sen parempi
• 4 suurehkoa sipulia (n. 150 g per mukula)
• 2 isoa valkosipulin kynttä
  
• 1 iso porkkana
• 5 dl lihalientä
• 3-5 dl punaviiniä (sitä oli vielä eilen 5 dl)
• tomaattipyrettä
  
• 2 tl rosmariinia
• 2 tl timjamia
• 25-50 g makeaa paprikajauhetta
• 1-2 rkl vahvaa paprikajauhetta (unkarilaista, tai sitten hieman chiliä)
• suolaa
• mustapippuria lopuksi

Nautaa käytetään sen verran kuin tarvitaan, tätä määrää syö pari henkeä 2-3 päivää. Kovin mureaa lihaa ei kannata käyttää, koska se hajoaa mössöksi, jokin halpa paisti lienee parasta. Paloitellaan puolikkaan kananmunan kokoisiksi kuutioiksi ja ruskistetaan nopeasti, ei heitetä paistojätteitä menemään. Valurautapannu oli ankan jäljiltä niin hienossa kunnossa, ettei tarvinnut ajatellakaan öljyä.


Suikaloidaan sipulit ronskeiksi suikaleiksi. Kuullotetaan ne padassa (mulla n. 3 l valurautapata), lisäillään valkosipulit kun sipulit alkavat olla valmiita. Kaadetaan lihat mukaan ja huuhtaistaan pannun pohjalta paistojämät mukaan. Sipuleiden ja lihan päälle kaadetaan makeaa paprikajauhetta reilusti, 25 g on mun mielestä minimimäärä, jolla oli nyt pakko tulla toimeen. Säädin  makua tulisen jauheen kanssa lopuksi, koska tästä ei varsinaisesti pitäisi tulla tulista ruokaa. Kaksi oli ehkä reilusti. Ihan älyttömästi ei kannata laittaa, koska kastike voi jäädä jauhoiseksi.


Sekoitetaan paprika tasaisesti lihaan ja sipuleihin. Lisätään muut mausteet, hienoksi kuutioitu porkkana, pari rkl tomaattipyrettä (ehkä, heitin vain jämät poi kun en viitsinyt säästää niitä) ja sekoitellaan. Kaadetaan lihaliemi ja punkku päälle. Maistellaan ja säädetään suolaa ja tulista paprikaa sopivasti. Porkkana kannattaa silputa hyvin pieneksi, koska ylikypsä porkkana on pahaa, mutta siitä tulee hyvä maku. Olisin käyttänyt myös varsiselleriä, jos olisin muistanut ostaa sitä. Gulassiin tulisi vielä yksi tai kaksi paprikaa.


Nestettä tarvitaan sen verran, että sitä on tilavuudeltaan ainakin kaksi kertaa muiden ainesten tilavuus. Punkku ei ole lainkaan välttämätöntä, mutta sitä nyt sattui olemaan. Pataa haudutetaan ilman kantta (tai uunissa) pienellä lämmöllä kunnes liha on mureaa ja lohkeaa haarukalla, minimissään aikaa menee ainakin 1,5 tuntia.

Paras tulos tulee kun kaikki sipuli on hajonnut nesteeseen ja pataan on muodostunut paksu, voimakkaan makuinen kastike. Heitin lisäksi sekaan eilisen punkkukastikkeen jämät sekä salsan mausteliemen (kumpaakin oli n. desi). Tuskin niistä haittaakaan on. Jos neste alkaa loppua, lisätään hiljalleen desi kerrallaan lisää vettä, jotta pata ei pääse täysin kuivumaan.

Lopputuloksena pitäisi olla tiiviihköä kastiketta hieman alle muun sopan tilavuuden verran niin, että lihat juuri ja juuri peittyvät. Lisukkeeksi ajattelin tehdä sinappiperunamuusia. Gnocchitaikinan jämät voinee heittää menemään tai sitten paistan ne rieskoiksi.

Punaviinikastike

Maku.fi -saitilta löytyi punaviinikastike. Se oli valitettavan epäformaali, eikä noita rosmariinin tai timjamin oksia aina satu olemaan hollilla (varsinkin kun onnistuin tappamaan taas ruukkuyrttini). Tällä reseptillä tulee mainioin kastike, mitä olen tähän mennessä saanut tehtyä. Pieksee purkkikastikkeet 2-0.

Toteutus

• 3 dl punaviiniä (Graffigna Malbec, eipä tuolla niin väliä lie)
• 3 dl vahvaa lihalientä (perunoiden/pastan keitinliemi + 1 vähäsuolainen lihaliemikuutio tai vastaava määrä fondia)
• 1 pieni porkkana (75 g)
  
• puolikas sipuli tai pari salottisipulia (50 g)
• 5 kokonaista mustapippuria
• 1 laakerinlehti
  
• 2 tl kuivattua timjamia
• 2 tl rosmariinia
• suolaa lopuksi jos tarvitsee
• pieni nokare voita
• suurustamiseen maizenaa (ei jauhoja, ne maistuvat)
  

Lohkotaan porkkana ja sipulit ja laitetaan kattilaan punkun ja lihaliemen kanssa, samalla kun muutkin mausteet. Lihaliemikuution kannattaa olla vähäsuolainen, koska normaalisti siitä riittäisi ainakin 0,5 litraan nestettä ja tästä tulee noin 4 desiä. Paitsi tietenkin jos pitää suolaisesta. Kasvisliemestä ei tule näin hyvää (vaikka muuten käytänkin sitä useammin). Annetaan kiehua 20-30 minuuttia, kunnes nestettä on nelisen desiä.

Alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että maustetaan timjamilla tai rosmariinilla. Mun mielestä molempi parempi; muuten pidän enemmän rosmariinista. Timjami sopii paremmin kasviksien sekaan.

Siivilöidään kiehunut kastike ja kaadetaan takaisin kattilaan. Otetaan pieni tilkka lientä ja sekoitetaan siihen n. 1,5 rkl maizenaa. Tällä saa mun mielestä sopivan kiinteän kastikkeen, joka ei ole ihan nestettä muttei aivan hilloakaan. Mutta ymmv. Kaadetaan suuruste hienona norona kastikkeeseen ja sekoitetaan. Laitetaan samalla pieni nokare (25 g, ehkä ruokalusikallinen) voita sekaan. Tämä tekee kastikkeesta mukavan kiiltävää.

Jos tämän oheen tuli paistettua lihaa (kuten edellä ankkaa), niin sen paistinjätteitä kannattaa iskeä myös kastikkeeseen. Ankan rasva etenkin on mainiota, lisäsin sitä pari rkl kastikkeeseen. Rasvan puolesta voita ei varmaan olisi enää tarvittu...

Mitä tämän kanssa voi syödä? Mun mielestä kaikkia kengistä lähtien, ajattelin käyttää loput dippinä. Parasta tässä on valmistamisen yksinkertaisuus.

Ankka

Teinpä ensimmäisen kerran itse ankkaa. Harmi, että tulee syötyä niin harvoin. Ankka on kerrassaan mainio elukka; maistuva, murea, helppoa tehdä, halvempaa kuin sisäfile ja maukkaampaa, sekä varsin mainiota luettavaa (paitsi nämä nykyiset italialaiset viritykset, jotka ovat lähinnä säälittäviä).

Ankan lisäksi pöydällä oli omatekoisia gnoccheja (jotka menivät taas perseelleen), punaviinikastiketta, mikrotettuja vihreitä papuja ja halloumi-juusto salaattia kastikeella. Viininä oli mainiota juhlista yli jäänyttä Graffigna Malbecia. Dokumentoin tuon punkkukastikkeen vielä erikseen, koska se on lopultakin sen verran onnistunut keitos, että sitä kehtaa tarjoilla muillekin.

Ainekset 
Aikaa menee kastikkeeseen + ankkaan yhtä aikaa n. 30 minuuttia. Gnocchien kanssa hölmöilyyn turhaantui ihan helvetisti aikaa. Valmisteluja ei juuri tarvittu.

• n. 400 g ankan rintaa (kahdelle melko sopiva määrä, vaikka paistaessa käntty pieneneekin melkoisesti rasvan sulaessa)
• hunajaa, suolaa ja pippuria mausteeksi
  
• halloum-juustoa (125 g tms)
• pari tomaattia
• salaattia
  

Salaatti

• 3 tomaattia
• puolet jäävuorisalaatista
• oliiviöljyä noin sentti
  
• balsamico-etikkaa noin sentti
• mustapippuria 
• n. 150 g halloumi-juustoa 
  

Ankkareseptejä on pilvin pimein, mutta paistotapa on aina suunnilleen sama. Tämä oli eka googlen tekemä löytö.

Huoneenlämpöiseen ankanrinnan rasvakerrokseen viillellään salmiakkikuvio (jos ei ollut jo lihatiskiltä tullessa), jotta rasva pääsee valumaan vuolaana. Hierotaan rasvapuolelle hieman suolaa. Paistetaan vajaat 10 minuuttia keskilämmöllä, kunnes rasva on sulanut ja pinta on mukavan ruskea. Käännetään ja paistetaan vielä hetki, kunnes pinta on ruskea. Laitetaan vuokaan rasvapuoli ylöspäin, sivellään päälle hunajaa ja rouhitaan mustapippuria. Rouhaisin vuoan pohjalle vielä hieman merisuolaa.

Paistetaan 200 asteiseisessa uunissa 10-15 minuuttia, 10 minuutissa sisus jää hieman punertavaksi, 15 minuutissa tuli kypsäksi (teki mieli kypsää tällä erää).
Punkkukastikkeen voi laittaa kiehumaan hieman ennen kuin alkaa käsitellä ankkaa. Linnun rinta kääräistään vielä folioon vetäytymään vajaaksi 10 minuutiksi, joten nämä valmistuvat samaan aikaan.

Lisukkeiden kanssa en jaksanut kikkailla ja löin vain pavut mikroon sulamaan. Ne ovat aina hyviä. Jos eivät ole, niin hieman voita päälle ja taas maistuu.

Vaimo taisi haluta salaattia vain, jotta pääsi testaamaan salaattilinkoa. Tuo Hackmannin vempele olikin aika mainio, sillä sillä voi myös kuoria perunoita.
Mutta salaatti on simppeli, pilkotaan aineet ja sekoitetaan ne isossa kulhossa. Kastikkeeseen tuli lasin pohjalle oliiviöljyä ja balsamicoa yhteensä pari senttiä, sekä pari-kolme rouhaisua pippuria myllystä. Suolaa ei kannata lisätä missään nimessä, sillä halloumissa on sitä muutenkin jo kardiovaskulaarisia määriä. Simppeliä ja hyvää.

Pidän suuresti gnoccheista, mutta en vain saa niitä tehtyä oikein. Italiassa ne olivat mainioita, melkein suuhun sulavia. Mä sain aikaiseksi sitkeitä ja vetisiä klimppejä, jotka tosin olivat ihan ok makuisia sen jälkeen kun ne oli uppokeittänyt ankan jämärasvoissa. Liikaa jauhoa? Liian vähän jauhoa? Vääränlaisia perunoita? Kaikki reseptit ovat saman kaltaisia 1 osa jauhoa, 3 osaa perunaa ja 1 kananmuna. Ehkä en vain osaa. Kaiken lisäksi niissä on hommaa aivan helvetisti.

Salsa

Kekkereistä jäi jäljelle runsaasti maissilastuja ja ne on sopivaa syödä salsan kera. Ja viinin. Ja oluen. Tämä on taas yksi variaatio perussalsasta, jota on tullut tehtyä muutaman kerran.

Toteutus
Aikaa paloi 10-15 min + 30 min maustumista

• 3 tomaattia
• puolikas keskikokoinen sipuli
• 1 valkosipuli
  
• n. 2 cm inkivääriä
• 2 punaista voimakasta chilipalkoa
• (keltaista ja vihreää paprikaa ihan vain esteettisistä syistä)
• 1 rkl hunajaa
• 2 rkl etikkaa (siideri, omenaviini, mallas, tai jotain tuomaan hapokkuutta)
• suolaa
• mustapippuria
• ehkä tiraus oliiviöljyä
  

Kuutioidaan tomaatit vajaan sentin kuutoiksi ja poistetetaan kovat kantapalat. Jos menit ostamaan tähän aikaan vuodesta kotimaisia tomaaatteja, heitä ne vaikka seinään ja hae jotain makeita hollantilaisia terttutomaatteja tai vastaavia. Niissä on maku mukana. Sipulista tehdään pientä hakkelusta. Päälle raastetaan valkosipuli ja inkivääri.

Käytin kotimaista tilahunajaa purkista, joka oli varsin kiinteässä muodossa. 10-20 sekunnin mikrotus yhdessä etikan kanssa sai aineesta juoksevaa, jonka sitten sujautinn muiden ainesten sekaan. Lisätään hieman suolaa ja ehkä pippuria, sekä sekoitetaan ainekset hyvin. Oliiviöljyä voi hieman lisätä, tomaatista tulee kyllä paljon nestettä suolan jälkeen, mutta näin liemi käy hyvin kastikkeen pohjaksi, eikä öljystä varsinaisesti haittaakaan ole.

Seos peitetään kelmulla ja asetellaan jääkaappiin maustumaan 30 minuutiksi. Jos tämä onnistuu yhtä hyvin kuin aikaisemmat vastaavat, niin tuloksena on happaman makea, voimakkaan jälkipotkuinen salsa. Esteettisyyden nimissä kannattaa lisäillä eri värisiä chilejä tai paprikaa ja kaataa enimmät nesteet pois (talteen, se on hyvää esimerkiksi paahtoleivällä).

Seoksessa on melkoisesti nestettä tomaattien takia.

Aftermath
Salsasta tuli juuri sellaista kuin odotinkin. Paitsi, että nestettä oli vieläkin enemmän. Positiivista on, että se maistuu hyvälle. Lisäsin maistamisen jälkeen vielä noin teelusikallisen vahvaa chilijauhetta, koska viipaloidut chilit eivät olleetkaan erityisen voimakkaita. 

Muusipiirakka (cottage pie)

Olenkin tuotteliaalla tuulella ja ploggaan nyt tämänkin keksinnön. Alunperin resepti oli jossakin läpyskässä, ehkä Etiketti-lehdessä, ehkä jossain muualla. Siinä tämä mainittiin joksikin meksikolaiseksi padaksi, tai vastaavaksi. Ehkä kaikki, missä on papuja ja chiliä on meksikolaista. Tämä keittelys lienee oikealta nimeltään cottage pie, joka on englantilaista perua ainakin wikipedian mukaan.

Resepti
Valmistelu n. 15 minuuttia, kokonaisvalmistusaika n. 1-1,5 h

• Noin kilo jauhoisia perunoita
• 400 g ruskeita papuja
• 400 g valkoisia papuja
• 400-800 g tomaattimurskaa
• 400-600 g naudan paistijauhelihaa
• pari sipulia
• pari valkosipulia 
• chiliä, pippuria, suolaa
• hieman maitoa ja voita perunamuusiin
  

Kuoritaan ja keitetään perunat kypsiksi. Valutetaan ja huuhdellaan pavut. Jos valkoiset pavut ovat tomaattiliemessä, eipä tarvinne liotella. Perunoiden kiehuessa silputaan sipulit ja valkosipulit pannulle kuullottumaan öljytilkan pariin ja hetken kuluttua lisätään ja ruskistetaan jauheliha.  Chilin (jossakin muodossa) ja suolan voi lisätä nyt maustamaan ainekset. Käytin ehkä ruokalusikallisen Chilikaupan sauhua, joka on savuista valkosipulichiliä. Tällä annoksella saa melko tulisen sopan aikaiseksi. Chiliä saa olla ihan reilusti, sillä perunamuusi leikkaa pahimman potkaisun.

Kun liha on ruskistettu, kaadetaan joukkoon pavut ja haudutellaan niin, että ne hieman pehmenevät ja saavat ehkä väriäkin pannusta.  Kaadetaan tomaattimurska joukkoon ja annetaan hautua, kunnes perunat ovat kypsiä. Murskaa (tai kokonaisia säilyketomaatteja) mukaan maun perusteella, yksi on ehkä hieman vähän.

Kun perunat ovat kypsyneet, muusataan ne. Sekaan ehkä 50 g voita, hieman suolaa ja maitoa, sillä näin perunamuusi kuuluu tehdä. Muusi pitää levittää ylempänä keittyvän materiaalin päälle, joten ei kannata tehdä kovin paksua sementtiä. Lämmitetään uuni 200 asteeseen.

Jauhelihaa maustetaan ja lisätään pippuria, suolaa ja muita tarveaineita jos tarvitaan ja sotku kaadetaan sen verran suureen vuokaan, että muusin saa levitettyä seoksen päälle. Muusi pitää asetella melko varoen päälle, jotta siitä muodostuu yhtenäinen kansi. Muusiin voi tehdä kaikenlaisia tyylikkäitä geometrisia kuvioita, sillä pelkkä tasainen pinta paistuu vähän tylsästi. Alkuperäisessä ohjeessa muusia pursoteltiin pieniksi nystyröiksi, muttei sellaista kiireinen nuori mies ehdi tehdä.

Uunitetaan muusia 20-30 minuuttia, kunnes pinta on saanut hieman väriä. Ei kannata syödä kaikkea kerralla, koska toisena päivänä maku on parhaimmillaan, kuten yleensäkin pataruokien kanssa on. Ja keittojen.

Laiska nälkä

Piti plogata jo pari päivää sitten eräänlainen cottage-pie -viritys (lihamössön päällä  perunamuusia kansanomaisemmin), mutta on ollut kiire ja niin pois päin. Tänään loputkin tuosta oli jo syöty, niin piti improvisoida pikaruoka kaikesta mitä löytyi. Plogaan muusipiiraan myöhemmin ja tämän suurreseptin nyt.

Herneitä ja nakkeja

• herneitä (pakastepussi tai jotain)
• nakkeja (oikeita, esim. vanhanajan nakit)
• sipulia, jos olisi muistanut
  
• seuraksi kananmuna, jos olisi muistanut
• päälle makeaa chiliä

Kuullotetaan sipulia, sulatellaan pakasteherneet mikrossa samalla, pilkotaan nakit parin sentin paloiksi ja lyödään pannulle. Kun ainekset alkavat kärventyä mukavasti, eikä jaksa enää odottaa, siirretään tavarat lautaselle ja syödään. Oluen tai vastaavan kera.

Tämä on merkittävä resepti siksi, että enpä muistanutkaan miten hyvä yhdistelmä paistetut herneet ja sipuli ovat (vaikka en muistanut sipulia). Pitää tehdä paremmalla ajalla paremmin.

Punaviini: Lindemans Cawarra Shiraz-Cabernet

Hain Stockan Alkosta jotain viiniä, mutta kun sellaista ei tietenkään löytynyt, nappasin mukaani tämän tilausvalikoiman viinin. Pitänee hakea loputkin talteen, sillä tämähän oli suorastaan loistava etenkin hintaisekseen n. 8,2 euroa).

Viiniwebissä on lisää arvosteluja. Maku on pehmeä, melko täyteläinen ja lämpimän mausteinen. Tuoksu on rikas ja marjaisa. Pitänee hakea lisääkin tätä.

Timjamiperunat

Tämä on mainio peruslisuke. Tehdessä pitää temppuilla sen verran normiperunoita enemmän, että ajattelin tämän olevan plogaamisen arvoista

Ainekset
Valmistusaika: valmistelu 10 min, keittäminen 20 min, uunissa n. 30 min

• 1 kg kiinteitä perunoita
• lisäksi muutama porkkana, ehkä lanttua tai nauristakin, keltajuurta ja lohkottuja sipuleita
• voita tai öljyä (tai molempia!)
• timjamia, kuivattua tai tuoretta, kumpikin käy

Pestään ja lohkotaan perunat, näitä on mun mielestä ihan turha kuoria. Jos peruna on keskikokoinen (!), riittää kun lohkoo juureksen neljään osaan. Esikeitetään noin 20 minuuttia. Esikeittäminen lyhentää paistoaikaa ja perunoihin saa nopeammin mukavan pinnan ilman, että ne kärähtävät.

Lohkotaan muut juurekset noin perunan kokoisiksi, porkkanat ja sipulit voi laittaa perunoiden mukana uuniin, mutta muut kannattaa myös esikeittää. Öljytään vuoan pohja ja lyödään perunat + muut kasvit sisälle. Ripotellaan päälle reilusti timjamia (ehkä ruokalusikallinen) ja suolaa. Lohkotaan päälle hieman voita (50 g riittänee), tällä saa mukavan paistopinnan. Sekoitellaan kasvit ja uunitetaan noin 30 minuuttia tai kunnes perunoilla on mukava paahtunut ranskispinta.

Uusien perunoiden kanssa kannattaa ehdottomasti käyttää runsaasti silputtua sipulia; sipulin ja voin yhdistelmästä tulee mahtavan makuista.

Kaaliin käärittyä sikaa ja riisiä

Tämä resepti kuuluu kategoriaan, jonka keksin äskettäin. Katsotaan mitä saadaan aikaiseksi. Olen addiktoitunut kokkiohjelmiin ja Anthony Bourdain tuurijuoppoillessaan söi jossakin ravintolassa kaaliin käärittyä mausteista sikaa. Olen pidemmän ajan halunnut tehdä kaalikääryleitä ja tämä tuntuu sopivan epätavallistelta tavalta tehdä mokomia. En hirveästi pidä siasta, mutta jospa tällä tavalla maustamalla siitä saisi syömäkelpoista.

Suunnitelma

• 1 kaali (keskikokoinen savoy-kaali, ehkä1,5 kg kimpale)
  
• 500 g kassleria
• sinappia, suolaa, mustapippuria
• chiliä
• 2 dl riisi-ohraseosta
  
• 1 keskikokoinen sipuli
• 1 yksikyntinen tai 2-3 tavallista valkosipulia 
• soijaa
• kanalientä n. 5 dl
  

Ruskitetaan kimpale kassleria pannulla. Poistetaan kimpale pannulta ja sekoitetaan sinappia (käytän omatekoista dijon-tyylistä mössöä, plogaan tämänkin niin kauan kuin muistan reseptin), suolaa, mustapippuria ja hieman öljyä (käytin chiliöljyä). Tästä muodostuu juoksevahko tahna, joka tahkotaan sian pintaan. Laitetaan sika tunniksi tai pariksi 150-asteiseen uuniin, jossa se saa hautua mureaksi ja melkein kinkkumaiseksi.

Sian seuraksi tehdään höyrytettyä ja maustettua riisiä. Kuullotetaan pari desiä riisiä sipulin, valkosipulin ja chilin kanssa kanssa hetki. Lisätään kanalientä puolisen litraa, sen verran, että lientä on tuplasti riisin verran. Maustetaan soijalla, jos kanaliemi ei ole kovin suolaista. Keitetään niin kauan ilman kantta kunnes riisi on "kraatereilla". Sitten kansi päälle ja haudutetaan riisi valmiiksi pienellä lämmöllä (3).

Keitetään kaali kuten kaalikääryleitä tehdessä. Koverretaan kanta pois ja pistetään pataan kiehumaan suolaliemessä. Kaali on kypsää kun uloimmat lehdet ovat pehmeitä.

Lohkotaan sika puolikkaan kananmunan kokoisiksi kimpaleiksi ja irrotellaan kutakin kimpaletta kohti yksi lehti. Loput kaalista silputaan riisin joukkoon. Tehdään kääryle siten, että laitetaan yhden lehden kulmalle pala sikaa ja seuraksi riisiseosta. Taitetaan kaalin reunat ensin seoksen päälle ja sitten rullataan nyytiksi. Ei tarvinne tehdä niin tiiviitä paketteja kuin normaaleista kääryleistä. Pistetään kääryleet sian paistoihralla valeltuun vuokaan ja valellaan vielä kääryleiden pinta samalla tavaralla. Kääryleitä paistetaan noin tunnin ajan 175-asteisessa uunissa, puolivälissä paistamista kääryleet valellaan siirapilla ja pohjalle valuneella paistoliemellä. Paistoaika voi olla vähän pitkähkö, 30-45 minuuttiakin voi riittää.

Katsotaan mitä tulee. Lisukkeeksi tulee paahdettuja timjamiperunoita ja porkkanoita. Koitanpa plogata tämänkin muistaessani.

Aftermath
Tämähän onnistui mainiosti. Sian kuorrutus teki kimpaleen pinnasta rapean ja jokaiseen palaan sai leikattua hieman paistopintaa. Liha olisi voinut suolaantua enemmänkin sisältä. Lihan rakenteesta tuli juuri sopivaa, palat suorastaan lohkeilivat irti. Pitkä haudutus kannatti.

Kaalia oli juuri tarpeeksi, riisiä jäi muutama lusikallinen yli. Yhteen kääryleeseen meni pari pienempää lehteä, jotta niistä sai käärittyä nyytin kaltaisen virityksen. Paistamiseen meni noin tunti, niin kauan, että kääryleiden pinta oli ruskehtavaa. Paistinnestettä ei juurikaan tullut, joten tein reilun desin siirappiliuosta, jossa oli puolet oliiviöljyä (sitä sattui olemaan riittävästi).

Encorena tein vielä ruskean kastikkeen, jota maustoin kasvisliemikuutiolla, parilla lusikallisella sinappia ja tilkalla kermaa. Tulikin oikein perinteisen makuinen illallinen.

Glaseeratut porkkanat

Glaseeraus tarkoittanee viimeistelykastiketta, jota esimerkiksi sivellään lihan pintaan paistamisen jälkeen tai ehkä aikana. Ainakin se kuulostaa hienommalta kuin kastike tai soosi.

Tässä tapauksessa porkkanat (tai muut vihannekset) kypsennetään hitaasti kastikkeessa, josta muodostuu lopuksi paksuhko ja maukas tahna, joka sopii erityisen hyvin riisin kanssa. En muista mistä kokkiohjelmasta tämän pöllin, mutta ainakin se yksi hullu ranskalainen naisihminen teki porkkanoita vastaavalla tavalla ja Jamie Oliver uittaa paljon asioita balsamico etikassa.

Ohje
Kaikki ainekset ovat vähän sinne päin, teen tämän aina hatusta vetämällä fiilispohjalta. Valmistusaika: valmistelu 5-10 min, kypsymisaika 20 minuuttia.

• 5-6 keskikokoista (*) porkkanaa
• pari desiä punaista balsamico -etikkaa (ei tarvi olla huippulaatuista)
• pari ruokalusikallista hunajaa (tai sokeria tai hieman vähemmän siirappia)
  
• pari ruokalusikallista voita

(* joskus vielä ploggaan kuinka tulkitaan ruokaohjeissa annetut "keskikokoismitat" SI-järjestelmän mukaisiksi tolkullisiksi yksiköiksi)

Porkkanat puolitetaan tai neljänniksitetään pitkittäin noin sentin paksuisiksi lohkoiksi. Ei kannata tehdä liian pieniä, koska muuten porkkanat kypsyvät liian nopeasti. Porkkanat heitetään pannulle voin ja hunajan kanssa ja kuullotellaan hetki, jotta niille tulee hieman pintaa. Pari-kolme minuuttia riittänee.

Päälle kaadetaan balsamico-etikkaa sen verran, että porkkanat eivät aivan peity. Sekoitellaan hieman ja jätetään kypsymään noin 20 minuutiksi, sekoitellaan välillä. Porkkanat jäävät al denteksi, puraistessa pitää tuntua jotain, sillä ylikypsät porkkanat ovat kammottavia. Kastike on valmis kun se on sakeutunut paksuhkoksi tahnaksi siten, että se melkein valuu lastaa pitkin. Etikka ja hunaja karamellisoituvat hieman, kastike on vain kevyesti hapan, mutta ei toisaalta liiankaan makea.


Kuten jo sanoin, kastike toimii aivan erityisen hyvin riisin kanssa, mutta myös paistetut perunat ovat hyvää seuraa. Porkkanoiden lisäksi voi lisätä paprikaa, varmaan myös kukkakaali toimii maun puolesta. Paprika kypsyy nopeammin, se kannattanee lisätä n. 10 minuutin kohdalla.

Kananrintaa jogurttimarinadissa

Tästähän piti plogaamani, mutta omenataskut sekoittivat päätä. Nyyssejä lukiessa tuli pitkästä aikaa jotain kiintoisaa vastaan ista ainaisen aikuisten ihmisten kiukuttelun lisäksi (avohoito, avohoito...). Jogurttimarinoitua kanaa.

Tein vastaavaa joskus aikaisemmin korianterin ja kardemumman kanssa, mutta tulos jäi vähän laimeaksi. Jospa koitetaan uudestaan reilummalla maustekädellä. Citymarketissa oli jopa sopivasti kana sisäfileetä. Hämmentävästä anatomiasta huolimatta Google löysi sopivan oloisen reseptin, joka 600 g kimpaleelle sovitettuna on jotain seuraavaanlaista:

Suunnitelma
Valmistelu: 15 min, marinointi reilusti yön yli 24 h, paistaminen 1 h

• 600 g kanan rintafileitä
• 0,5 l maustamatonta jogurttia
• tiraus oliiviöljyä
  
• 2 yksikyntistä valkosipulia
• n. 5 cm tuoretta inkivääriä raasteena (2-3 rkl)
• 2 limen mehu
• kanelitanko
  
• pari tuoretta chiliä omista puskista
  
• jeeraa (roomankuminaa)
• mustapippuria
• suolaa
  

Huuhtaistaan fileet. Silputaan valkosipulit pieneksi hakkeeksi, puhdistetaan chili siemenistä ja silputaan mukaan. Inkivääri raastetaan hienoksi. Raastaminen helpoiten jos inkivääri on pakastettu ja kuorittu, yleensä tuota onkin kimpaleen verran pakastimessa kuorittuna.

Sotketaan hakkelus, lime ja mausteet keskenään vuoassa. Maistaminen lienee turhaa, mutta mausteita on sopivasti jos silmät vuotavat olohuoneessa. Sekoitetaan koko roska jogurttiin ja maistetaan nyt. Säädetään pippuria ja jeeraa sen verran, että erottuvat. Tavoitteena on kevyesti tulinen sotku, jossa maistuvat jeera, inkivääri ja valkosipuli.

Omat chilini ovat melko voimakkaita, reippaasti jalapenoja tulisempia, muttei kuitenkaan habaneroja.  Tahnat ja jauheet varmaan toimivat yhtä hyvin, mutta käytetään näitä kun kerran satoa tuntuu vieläkin tulevan.

Asetellaan kuolleen kanan palat vuokaan marinadiin ja liikutellaan siten, että marinadia on joka puolella. Kääritään vuoka kelmuun ja jääkaappiin odottamaan seuraavaa päivää.

Ohjeessa kanan palat paistettiin kahdessa 30 min erässä. En nyt löytänyt yksiselitteistä ohjetta pitkään haudutukseen, mutta tämä lienee ihan käypäisä ohje. Lopusta marinadista saanee keiteltyä kokoon kastikkeen lisukkeille. Mutta tämän näkee huomenna.

Aftermath
Töiden jälkeen laiskotti, enkä jaksanut lähteä paistamaan kahta erää. Eli työnsin koko roskan 175 asteiseen uuniin. Lisukkeeksi tuli täysjyväriisiä (en pidä siitä yhtään, mutta ei ollut muuta) ja glaseerattuja porkkanoita ja paprikaa, josta plogailen myöhemmin jos vielä jaksan. Nämä toimivat mainiosti lisukkeena riisille ja oikeastaan mille vain. En oikein jaksa enää höyrytettyjä vihanneksia, joten pakolliseen ruokaympyrän kulmaan pitää ujuttaa jotain ekstraa.

Tuollaisen nykyisen rasvattoman, laktoosittoman, ilmeettömän ja mauttoman jogurtin käyttäminen pitkässä haudutuksessa olikin vikatikki, jogurtti ei kestänyt sitä. Tulikin kökkäreistä, eikä sellaista paksua kastiketta, jota olisi odottanut. No, seuraavalla kerralla ostetaan mainiota turkkilaista jogurttia ja perheen pierutautiselle lääkettä.

Mutta maku oli kerrassaan loistava. Paistoajasta olisi voinut tiputtaa 20 min pois, sillä nyt kana melkein hajoili koskiessa. Enpä löytänyt jeera-purkkia mistään, joten tyydyin lisäämään curry-sekoitusta (korianteria, mustapippuria, tilliä, kurkumaa, jeeraa ja jotain, mitä en muista). Kurkuma värjäsi paistoksen ikävän keltaiseksi, mutta maistui sentään hyvälle.

Eines: Pouttu omenatasku

Citymarketissa oli halvennuksessa Poutun omenataskuja. Omenaa ja rapea pitsamainen kuori, voiko mikään mennä vikaan?

Söimme mokomat vaniljajäätelön kera iltapalaksi (lienee turha tehdä laajempia eläkesuunnitelmia) ja alkuinnostuksen jälkeen mielen valtasi masentava pettymys. Omena oli aivan liian makeaa ja ehkä hieman suolaista. Vaniljajäätelön kanssa toimi, mutta yksinään olisi jäänyt aivan liian makeaksi. Harmi, hapan omena olisi toiminut mainiosti.

Kinkkutasku pitänee koittaa seuraavaksi. Kuoren koostumus oli samanlainen kuin esimerkiksi italianleivässä, mikä on varsin mainiota leivänpaahtimen läpi käytettynä.

Ravintola: Ikea

Lähestulkoon nolottaa kirjoittaa ensimmäistä "ravintolajuttuani" Ikeasta, mutta minkäs teet. Kokemus ainakin oli sen verran järkyttävä, että se kannattaa dokumentoida jälkipolville. Ilmeisesti Ikean pöperöt ovat saavuttaneet ainakin jonkinlaisen establishmentin hameväen piirissä - ainakin juttujen perusteella. Olen nytttemmin vakuuttunut, että kyseessä on enemmän jonkilainen silmittömän shoppailukokemuksen aiheuttama euforinen mielenhäiriö, jonka vallitessa ihminen on valmis syömään vaikka pakkausmuovia. Tai sitten mikä tahansa oman keittiön ulkopuolella syöminen on hieno asia.

Joka tapauksessa olimme patjaostoksilla halpojen (ainakin kohtuuhintaisten) joustinpatjojen perässä ja myös vanhempani olivat tutustumassa ostoskeitaaseen. Mikäpä sen parempi paikka tavata kuin ostoskeitaan linjaruokala. Lisätekosyynä jälkikasvukin piti täyttää jogurtilla oman ja lähiympäristön mielenrauhan vuoksi.

Tarjolla oli spagettia + jauhelihaa, jauhelihapihviä- ja pullia, sekä lisäkkeinä keitinperunoita, ranskalaisia ja riisiä. Valitsin ennakkoluulottomasti ison annoksen lihapullia ja ranskalaisia.

6,40 euroa eineslihapullista ja ranskalaiskulhosta kermakastikkeella on mielestäni silkkaa ryöstöä. Pullia oli toki paljon - lautasellinen - mutta valitettavasti puolessa välissä toivoi jo olevansa jossakin muualla. Kermakastike oli kermainen  ja melko mauton (ei erityisen onnistunut yhdistelmä ranskalaisille) ja lautasen reunaan lyöty puolukkahillo taas oli hieman hämmentävä lisäke.

Huhun mukaan halpa ruoka onkin normaaleissa lounarihinnoissa sen jälkeen, kun annosta on täydentänyt salaatilla (0,90 e, ja salaatti tosiaan on salaatinpaloja), leivällä (0,50 e) ja kahvilla (0,70 e), sekä mahdollisesti muulla juomalla kuin vedellä.

Isän tarjoama mantelipiiras oli toki hyvää. Kiitos Marabou.

Onko hinta kallis? Yleisellä lounashinnalla ei. Haluaisinko maksaa mokomasta tuota hintaa toiste? En ikinä. Onko hinta jollakin laadullisella määritteellä kohtuullinen? No ei todellakaan. Ruokahan ei sinällään ollut pahaa, enkä lounaspaikkaa kummallisempaa tarjontaa odotakaan, mutta kokemuksena tämä oli enemmänkin masentava. Laatu kulkee ilmeisesti linjassa Ikeasta raahattavien rojujen kanssa*. Esson baari ja perunamuusi olisi edes nostalginen ja kardiovaskulaarisesti maittavampi kokemus.

Lihapullat ranskalaisilla ja kermakastikkeella

Annoshinta: 6,40 
Maittavuus: 2
Hinta/laatu: 1
Ahdistavuus: 5 (täydet viisi, olkoon tämä viihtyvyyden negaatio vasta keksimälläni asteikolla)

Yhteenveto: Einesruokaa linjastolta kerrassaan ahdistavassa miljöössä. Täyttää välittömän ravinnontarpeen, mutta jättää jäytävän tyhjän tunteen, joka lievenee vain oluella.

* Pitää myöntää, että Ikean yhdistetty keittiösaareke + baaripöytä on mainio keksintö ja kovat ovat odotukset patjoistakin - arvostelujen perusteella.

Viini: Belleruche

Belleruche, arvostelu viiniwebissä. Alkon tuotenumero 456437, hinta 11,15 e tällä kirjoittamalla.

Alunperin hirven kyytipojaksi tarkoitettu viini tuli sitten juotua muuten vain. Ehkä hyvä niin, sillä tämä ei valitettavasti vastannut odotuksia. Maku oli hennohko ja mainostettu pippurisuus oli lähinnä pistävää. Hento maku ei varmaankaan olisi toiminut pataruoan kanssa, eikä viinissä oikein riittänyt muutenkaan täyteläisyyttä. Hyvin yksiulotteinen viini, voimakkaalla mielikuvituksella löytyi marjoja. Tuoksu oli miellyttävän voimakas, harmi ettei makuaisti vastannut nenän odotuksiin.

Erityisesti hintaan nähden melkoinen pettymys.

Hirven palapaisti ja kermaperunat

Saimme appikokelailta, nyttemmin jo realisoituneilta, joitakin hirvenpaisteja. Aikaisemmista tuli tehtyä aivan normaali paisti, routapaistia ja tällä erää ohjelmassa on palapaisti kermaperunoilla. Ruoka piti tehdä alunperin eilen ja palanpainikkeeksi oli varattu Belleruch -punaviiniä, mutta koska se jo tuli juotua, pitää tyytyä aroniatuoremehuun. Punkusta lisää toisessa postauksessa, jotta tulee sekin dokumentoitua (ei maksa vaivaa testata toiste).

Resepti lienee enemmän tai vähemmän perinteinen, perusmakuja ilman kikkailua.

Hirven palapaisti

Ainekset:

• 600 g hirven paistilihaa (kimpale nyt sattui olemaan 700 g, josta 100 g pojalle muhennokseen)
  
• kaksi keskikokoista sipulia (eli n. 100 g pala)
• 2 laakerinlehteä
• mausteeksi suolaa ja pippuria
• voita ruskistamiseen
• maizenaa ja kermaa suurusteeksi (jos jää liian veteläksi)
  

Toteutus:
Arvioitu aika n. 2 tuntia + 15-20 min valmisteluun. 
Toteutunut aika oli reilut 3 h, valmistelut 20 min kuvauksineen.


Silputaan ensin pari sipulia pieniksi suikaleiksi ja laitetaan voinokareen kanssa pataan, jätetään kuullottumaan. Samalla paloitellaan hirvi suupalan kokoisiksi palasiksi, ehkä peukalon kokoisiksi. Poistetaan pahimmat rustot ja kalvot. Ruskistetaan palaset pannulla voin ja siirretään pataan sipulien seuraan. Huuhdellaan pannua erien välillä ja siirretään huuhteluvesikin pataan.

Kun kaikki hirvi on ruskistettu, lisätään pannulle pari desiä vettä ja rapsutellaan karstat irti puulastalla. Huuhteluvedet kaadetaan pataan. Vettä lisätään vettä sen verran, että palaset ja sipulit reilusti peittyvät, tällä kertaa vettä tuli vajaat puoli litraa. Maustetaan suolalla ja pippurilla, lisäksi pari laakerinlehteä. Ei tarvi liikaa suolata, kastikkeen maun saa säädettyä lopuksi. Jätetään pata matalle lämmölle (4 asteikolla 1-9) hautumaan pariksi tunniksi. Kansi vain päälle hieman raolleen, tarkistellaan 20-30 min välein ja lisätään vettä jos pata uhkaa kuivua. Liha on valmista kun se lohkeilee nätisti haarukalla kokeillessa.

Runsaan sipulin ja pitkän haudutuksen pitäisi muodostaa paksuhko kastike hirven seuraksi, kuten pörköltin kanssa. Maistellaan hieman kastiketta ja lisätään tarvittaessa suolaa ja pippuria, sekä muistetaan tällä kertaa poistaa laakerinlehdet. Lisätään pieni loraus (pari-kolme ruokalusikallista varmaankin) kermaa, eli 15 % laktoositonta kasvisrasvaemulsiota, joukkoon ja arvioidaan suurustamisen tarve uudelleen.

Valkosipulikermaperunat

Arvioitu aika: tunti kypsymistä + 15-20 min valmisteluun

Hellapoliisi -sivustolta löytyi valkosipulikermaperunoiden ohje ja otin vapauden muokata sitä jonkin verran. Päättelin, että tavaroita on täysin turha kiehutella pannulla ja uuni hoitaa kypsytystoimet enemmän kuin hyvin. Valkosipuleista taas saa mukavan makeita ja pehmeitä paahtamalla ne ensin, eikä perunoiden joukossa ole lainkaan valkosipulin palasia.

• 1 kg perunoita
• 4 yksikyntistä valkosipulia
• vajaa 4 dl (- pari rkl palapaistiin käytetty) kermankaltaista ainesosaa
• mausteeksi suolaa, chilikaupan savustettua chiliä ja pippuria
  

Aluksi otetaan valkosipulinkynnet ja laitetaan ne 200-asteiseen uuniin n. 15-20 minuutiksi paahtumaan, sipulit ovat valmiita kun ne ovat puristaessa pehmeitä - sipuleita ei saa polttaa, koska valkosipuli muuttuu kitkeräksi. Sipuleita ei tarvitse, eikä pidäkään kuoria. Paahtaminen toimii myös kokonaisen valkosipulin kanssa ilman, että sen kynsiä tarvitsee irroitella tai kuoria.


Valkosipulin paahtuessa pestään ja viipaloidaan perunat. Tähän saanee hukattua vartin, joten valkosipulit ja pannun saa uunista kun perunat ovat valmiita kuullotettavaksi. Laitetaan valkosipuli syrjään jäähtymään, jotta niihin uskaltaa koskea. Pistetään perunat taas pienissä erissä pannulle kuullottumaan öljyssä ja siirrellään ne siitä vuokaan. Uskallan luottaa siihen, että vuokaa ei tarvitse öljytä.

Pannulla on taas mukava kerros karstaa. Otetaan valkosipulit, leikataan hieman reunaa auki ja puristellaan pehmennyt sisusta pannulle. Valkosipulin pitäisi olla lähes voimaista tahnaa. Maustetaan parilla lusikan kärjellisellä chilikaupan Fatalii's Smoky Magic -chilijauhetta (joka on aivan mahtavaa tavaraa). Lisäksi suolaa ja pippuria myllystä, sekoitetaan ja laitetaan kevyelle lämmölle hetkeksi. Kerma kaadetaan päälle pienissä erissä ja sekoitetaan pannusta maut irti (muistetaan myös jättää kermaa hieman hirvelle). Maistetaan, säädetään maku suolalla ja kaadetaan perunoiden päälle. Uunissa menee ehkä tunti, toivon mukaan kaikki on valmista yhtä aikaa hirven kanssa. Lämpötilaksi arvottiin tällä erää sama 200 astetta kuin valkosipuleillekin.

Ruokalogistiikkaa
Koska tuo tiskaaminen ei ole aivan ominta juttuani, koitan organisoida pöperöiden valmistamisen niin, ettei tarvita ylimääräisiä astioita välisäilytykseen. Lisäksi sopivalla organisoinnilla samat tavarat saa kierrätettyä eri ruokien kanssa. Tällä erää käytettiin vain seuraavia kamoja:

• valurautapannu 28 cm
• valurautapata 3 l
• 2 l mittakulho
  
• Fiskarsin japanilainen kokkiveitsi
• yksi muovinen leikkuualusta lihalle ja sipulille, huuhdellaan välissä
• yksi lautanen lihoille (olisi voinut käyttää uunivuokaa tai pataa suoraan)
  
• uunivuoka
• puulasta sekoitteluun
  
• teelusikka mausteiden sotkemiseen ja maisteluun 

Valurauta on siitä hieno aine, ettei sitä hirveästi tarvitse sääliä ja puhdistus on helppoa. Kuumalle pannulle tarvitsee näyttää vain vähän vettä ja harjaa ja pannu on puhdas. Paistojätteet kannattaa taas kaataa patojen joukkoon antamaan makua, kunhan aineksia ei ole onnistunut täysin käräyttämään hiileksi asti.


Aftermath
Paisti onnistui mainiosti. Pelkäsin, että sipulia oli liian vähän, mutta kastike sakeutui niin kuin pitikin. Ehkä yhden olisi voinut lisätä. Hirvi on varsin voimakkaan makuista ja suola ja pippuri ovat enemmän kuin tarpeeksi mausteiksi, pieni tilkka pehmensi kastiketta sopivasti.

Kermaperunat eivät menneet ihan niin putkeen. Kuullottelu oli melko turha operaatio, sillä siihen meni runsaasti aikaa. Helpommalla pääsee kun perunat lohkoo ja esikeittää 10-20 minuuttia, riippuen lohkojen koosta. Tämä myös lyhentää paistoaikaa uunissa, kerma imeytyy nopeammin, eikä saada ruskeaa kuorta. Jätin perunat kuorimatta, mutta tähän aikaan vuodesta ne alkavat jo maistua. Paahdetuissa perunoissa kuroet taas toimivat.


Kokonaisaika oli hieman yli kolme tuntia, sillä perunoita valmistellessa tuli kupattua ja blogattua turhankin kauan.